Kolmen suomalaisen peliyhtiön – Raha-automaattiyhdistys RAY, Veikkaus ja Fintoto – yhdistäminen on jälleen nostettu julkiseen keskusteluun. Asialla on tällä kertaa pääministeri Alexander Stubb ja hänen hallituksensa, vaikka hallituksen ohjelmaan on kirjattu nykyisen rahapelimonopolijärjestelmän säilyttäminen.
Peliyhtiöiden yhdistämishankkeista on keskustelu monet kerrat ennen tätäkin ja peliyhtiöiden toiminta on ollut tarkan luupin alla. Suomalainen järjestelmä on kuitenkin todettu hyväksi ja se on saanut synninpäästön myös Brysselistä – vai onko nyt tapahtunut jotain sellaista, mistä ei ole hiiskuttu julkisuuteen?
Maailma muuttuu ja pelimarkkinoillakin internet ja digitalisoituminen tuovat kiistämättä uusia haasteita, joten yhdistämiskeskustelu on paikallaan, kunhan samalla muistetaan niin pelaajien kuin peliyhtiöiden edunsaajienkin etujen turvaaminen.
Tämän vaalikauden aikana tuskin enää tapahtuu keskustelua kummempaa. Peliyhtiöiden yhdistäminen ei ylipäätään tapahdu sormia napsauttamalla, vaan prosessi on hidas, jossa joudutaan ottamaan huomioon lukemattomia, osin ristikkäisiäkin asioita. Kyse ei olisikaan vain muodollisesta hynttyiden yhteen panemisesta. Kiistattomia näyttöjä ei myöskään ole esitetty, miten yksi suuri peliyhtiö toimisi tehokkaammin kuin nykyiset kolme yhtiötä omilla sektoreillaan.
Jos yhdistämistä ryhdytään todella puuhaamaan, sen on tapahduttava avoimin kortein ja koko ajan muistaen sen, miten laajasti ja monipuolisesti eri yhteiskunnan toimintoja rahoitetaan peliyhtiöiden tuottojen avulla – ja myös pelihaittoja torjutaan.