Jo pitempään kulisseissa muhinut hanke uudesta palkansaajien keskusjärjestöstä on nähnyt nyt myös päivänvalon. Kyse ei ole liittojen tai keskusjärjestöjen fuusiosta, vaan tavoitteena on perustaa kokonaan uusi keskusjärjestö.
Kaikkiaan 22 liittojohtajaa kolmesta nykyisestä keskusjärjestöstä julkisti tiistaina tavoitteensa. Niin STTK:n kuin SAK:nkin liitot ovat varsin laajana rintamana mukana hankkeessa. Korkeasti koulutettujen Akavan rivit taas repeilevät ja hankkeen taakse on asettunut – ainakin toistaiseksi – vain yksittäisiä liittoja.
Itse Akava ei järjestön puheenjohtajan Sture Fjäderin mukaan halua olla mukana, koska siellä pelätään koulutettujen äänen hukkuvan suuressa keskusjärjestössä.
Aika on kuitenkin ajanut kolmen samankaltaistuneen keskusjärjestön ohi. Työelämäkin uudistuu koko ajan. Toimialaliukumat ovat jokapäiväisiä ja työntekijöiden asema on lähentynyt toisiaan koulutustasosta ja -taustasta riippumatta.
Jo pitkään on puhuttu yhdestä suuresta palkansaajien keskusjärjestöstä, joka pystyisi paremmin vastaamaan myös voimiaan yhdistäneen työnantajapuolen asettamiin haasteisiin. Työnantajapuolella rivejä on koottu jo pitkään. Globalisoituvassa maailmassa edunvalvonta ei tunne rajoja ja vastassa palkansaajilla on useinkin ylikansallisia jättiyrityksiä.
Myöskään EU-tasolla vaikuttamisessa ei juuri ole eroa sillä, mihin keskusjärjestöön työntekijät kuuluvat. Siksikin palkansaajien edunvalvonnassa on koottava voimat. Entistä tiiviimpää yhteistyötä tarvitaan myös sopimustoiminnassa ja -neuvotteluissa.
Uusi suuri keskusjärjestö syntyy vain, jos nykyisten keskusjärjestöjen jäsenliitot sitä haluavat. Ilmeisesti aika alkaa olla siihen kypsä, vaikka lopullinen yhdistyminen ei ihan kädenkäänteessä toteudukaan. Järjestöpoliittiset muutokset vaativat aina jo liittojen sisäisen byrokratiankin vuoksi oman aikansa.