Yksi kolmesta kansainvälisestä luottoluokittajasta on sitä mieltä, että Suomi ei enää kuulu parhaaseen kolmen A:n luokkaan. Muutos ei ole suuri, sillä AA+-luokkakin takaa edelleen edullisen korkotason valtion lainoille. Muutos ei myöskään tullut yllätyksenä eikä siihen liity suurta dramatiikkaa.
Kaikkia asioita voi tietysti dramatisoida ja varsinkin sellaisia asioita, joita talouden mekaniikkaa tuntemattoman on vaikea arvioida. Kyse on nyt enemmänkin siitä, että luottoluokittaja haluaa talouden päättäjien olevan hereillä. Pääsyy luokituksen muutokseen lieneekin siinä, että Suomen talous ei odotuksista huolimatta ole lähtenyt kasvuun eikä taida ihan heti lähteäkään – ainakaan nykyisellä politiikalla.
Ennen muuta luottoluokittajan reagointi on nähtävä näpäytyksenä Alexander Stubbin (kok.) hallitukselle, jonka yksi päätavoite on ollut juuri parhaan luottoluokituksen säilyttäminen. Se on itse asiassa näpäytys kovaa leikkauslinjaa ajaneelle kokoomukselle. Puolueen onkin syytä katsoa peiliin. Leikkauspolitiikka vie ojasta allikkoon.
Väestön ikääntymisessä ei ole tapahtunut muutoksia eikä monissa muissakaan luottoluokittajien tarkkailemissa asioissa. Talouden kasvunäkymät sitä vastoin kertovat, että töitä olisi tehtävä. Näihin näkymiin voidaan kansallisestikin vaikuttaa, mutta leikkauspolitiikalla tilannetta ei muuteta. Stubb vaatii kuitenkin entistä tiukemmin rakenneuudistuksia, jotka käytännössä tarkoittavat juuri leikkauksia.
Stubbin kannattaisi nyt kuunnella yhtä omista auktoriteeteistaan. Suuntaa on nimittäin muuttanut myös Kansainvälinen valuuttarahasto IMF, jonka mukaan Suomi ja Eurooppa eivät nouse taantumasta leikkaamalla vaan elvyttämällä. IMF:n mukaan halvalla lainarahalla luotu kasvu, kuten satsaukset asuntoihin sekä katuihin, teihin, raiteisiin ja muihin väyliin, maksaa itsensä takaisin. Nyt tarvitaan panostuksia työhön ja toimeentuloon.