Ruotsissa valta vaihtuu, mutta mitä se merkitsee? Kahdeksan vuotta maata hallinneet porvaripuolueet kärsivät tappion. Eniten kannatustaan menetti Suomen kokoomuksen ruotsalainen sisarpuolue. Rökäletappion kärsinyt pääministeri Fredrik Reinfeldt saa lähteä. Johtoon nousee sosialidemokraattien Stefan Löfven.
Helppoa ei Löfvenillä tule olemaan, sillä hän ei saa kasaan enemmistöhallitusta. Sosialidemokraattien oma kannatus on jämähtänyt noin 30 prosentin pintaan eli se on kaukana puolueen suuruuden ajoista, jolloin kannatusprosentit alkoivat nelosella.
Punavihreä koalitio esiintyi – ainakin muodollisesti – yhtenäisenä vaalikampanjassa maltillisen kokoomuksen johtamaa oikeistoallianssia vastaan. Punavihreä blokki, jossa ovat mukana sekä ympäristö- että vasemmistopuolue, ei saanut kuitenkaan enemmistöä. Demarit etsivät tukea ympäristöpuolueelta ja voivat hyväksyvä sen jopa hallituskumppanikseen.
Ruotsin kokoomuksen tulevaisuus ei vaaleissa kirkastunut, edessä on aika oppositiossa.
Vasemmistopuoluetta demarit eivät hallitukseen halua, mutta olisivat hyvin tyytyväisiä, jos puolue ryhtyisi tukipuolueeksi. Vasemmistopuolueelle pelkkä apupuolueen rooli ei kelpaa, tosin puolueessa on niitäkin, jotka eivät hallitukseen halua. Asetelman tekee hankalaksi se, että vaalien suurin voittaja, rasistinen ruotsidemokraatit tuplasi kannatuksensa.
Löfven on selkeästi ilmoittanut, ettei hän tee minkäänlaista yhteistyöstä vaa’ankieleksi blokkien välille jääneen ruotsidemokraattien kanssa. Sama viesti on tullut myös oikeistoallianssin puolueilta.
Demarit joutuvat kuitenkin hakemaan asiakysymyksissä tukea myös oikealta. Se tekee hallitsemisesta erityisen vaikeaa. Ensimmäinen tiukka paikka on, kun valtiopäivillä äänestetään Ruotsin ensi vuoden talousarviosta.
Pystyvätkö demarit muuttamaan politiikan suunnan, kuten he ovat luvanneet? Ainakaan se ei tapahdu nopeasti. Hidastelu taas ropisee ruotsidemokraattien pussiin. Vaalivalvojaisissa demarien edustajat totesivat, että heidän on kuunneltava myös ruotsidemokraattien äänestäjiä, sillä protestille on yhteiskunnalliset syynsä.
Poliittisesti Ruotsin tilanne on mielenkiintoinen mutta samalla monimutkaisuutensa takia hankala. Demarit kävivät vaalitaistelussaan maltillisen kokoomuksen kimppuun. Vastakkaisasettelu kulminoitui niin koulujen kuin sosiaali- ja terveyspalvelujen yksityistämiseen. Demarit tosin halusivat unohtaa, että he olivat jo 1990-luvulla itse avaamassa bisnesperiaatteella toimivien vapaakoulujen portit.
Ruotsin kokoomuksen johdolla saalistus on viime vuosina viety varsin pitkälle, joten ihan äkkiä käännettäkään ei saada aikaan. Sen tietävät demaritkin. Siksikin heillä voi olla vaikeuksia saada muita puolueita löyhää liittoa kestävämpään yhteistyöhön. Selkeää linjaa on vaikea luoda, jos asiakysymyksessä pitää aina etsiä enemmistö. Periaatteista voi tulla kauppatavaraa.