Työmarkkinakeskusjärjestöjen eläkeneuvottelut ovat – jälleen kerran – ratkaisuvaiheessa. Tavoitteena on saada valmista aikaan torstaihin mennessä. Varmuutta aikataulun pitämisestä ei ole, sillä auki on edelleen monia ihan keskeisiä asioita.
Palkansaajapuolen neuvottelijoita kaihertaa hallituksen asettama tavoite, jonka mukaan työura- ja eläkeratkaisun tulisi keventää kestävyysvajetta yhden prosenttiyksikön verran.
Vaikka neuvottelijoina ovat työmarkkinaosapuolet, hallituksella on nyt keskeinen rooli. Se on asettanut tiukkoja reunaehtoja. Neuvotteluja jumiuttaa hallituksen uusi vaatimus, jonka mukaan eläkeikä sidottaisiin elinajan odotteeseen. Tämä ei kelpaa palkansaajajärjestöille, joiden mielestä eläkeiän määrittelyssä on otettava huomioon muitakin tekijöitä. Työnantajille se sopii.
Kun hallitus ei ole kyennyt tekemään rakenneratkaisuja, Suomen pelastajaksi vaaditaan nyt palkansaajien järjestöjä, joiden olisi nöyrryttävä elinkeinoelämän etujärjestön tahtoon, jota hallituksessa kokoomusministerit voimakkaasti ajavat. Hallitus näyttää pelaavan työnantajien pussiin.
Työnantajia kiinnostaa ennen muuta eläkemaksurahojen säästö. Työnantajat haluavat alentaa eläkemaksujen tasoa pitkällä aikavälillä.
Jos eläkkeiden rahoituksesta ei huolehdita ja aletaan muun muassa purkaa eläkerahastoja, silloin ovat vaarassa vasta vuosien päästä eläköityvien nuorten työntekijöiden eläkkeet.
Työnantajia se ei näytä kiinnostavan eikä sekään, miten käy mahdollisen eläkeiän noston seurauksena perusturvan varaan joutuville ikääntyneille irtisanotuille. Miten sen jälkeen kehitetään työntekijöiden osaamista, työoloja ja työhyvinvointia, jos työnantaja pääsee edelleen ikääntyvästä työvoimasta helposti eroon?
Työnantajat ovat koko ajan tiukasti ajaneet myös työttömyysputken poistamista. Putki on säilytettävä, sillä työpaikkoja ei yksinkertaisesti ole ikääntyville työntekijöille. Heidän on saatava muitakin helpotuksia eläkkeelle pääsyyn.
Näiltäkin vaatimuksilta vie pohjaa valtiovarainministeriön vaatimus sitoa eläkeikä tulevan elinajan odotteen kehitykseen. Se lisäisi eriarvoisuutta yhteiskunnassa, sillä tutkitusti hyvätuloisilla koulutetuilla on odotettavissa useita vuosia pitempi elämä kuin pienituloisilla kouluttamattomilla.