Politiikan kuuma syksy on – kulunutta sanotaan käyttäen – pyörähtänyt toden teolla käyntiin. Eri puolueiden eduskuntaryhmien kokouksissa hiotaan strategioita jo myös lähestyvien kevätvaalien varalle. Ensi viikolla tahti vain tiivistyy, kun hallituspuolueet lyövät kiinni valtion ensi vuoden talousarvioehdotuksen budjettiriihessään.
Viime päivät ovat näyttäneet suuntaa, mitä tuleman pitää. Kokoomus pitää tiukasti kiinni jo sovituista budjettileikkauksista ja pyrkii kohottamaan kasvojaan nostamalla kiistaa opetus- ja koulutusrahoista. Demarit puolestaan yrittävät tyynnytellä niin kiukkuisia eläkeläiskannattajiaan kuin lapsilisien leikkauksista suivaantuneita lasten vanhempiakin.
Julkiset kiistat koskevat lopulta aika minimaalista osaa noin 54 miljardin euron budjettiehdotuksesta. Linjavalinnat tehtiin jo keväällä hallituksen kehysriihessä. Sen jälkeen kaikki on ollut vain paikkailua.
Talouden näkymät ovat keväästä muuttuneet entistä synkemmiksi, joten jotakin on tehtävä, mutta vaihtoehtoja hallituksen linjauksille on. Hallituksen keväiset kotimaista kysyntää leikkaavat ratkaisut eivät nyt auta, vaan ne jopa pahentavat tilannetta. Nyt tarvitaan toisenlaista politiikkaa, jos aiotaan estää työttömien määrän räjähtäminen käsiin.
Taantuma iskee nyt palveluihin ja kauppaan; yt-neuvottelut ja irtisanomiset ovat arkipäivää. Tilannetta pahentaa entisestään muun muassa hallituksen päättämät indeksileikkaukset ja erilaiset hintojen korotukset. Ne syövät kansalaisten ostovoimaa ja siitä erityisesti kärsivät pienituloiset ja tukien varassa elävät.
Leikkausten sijasta nyt tarvittaisiin elvytystä ja satsauksia työllisyyteen. Talous ei lähde kasvuun muuten kuin luomalla työpaikkoja ja kestävää kasvua. Nyt taloudessa on kokoomusvetoisesti pakki päällä, kun pitäisi päinvastoin mennä eteenpäin ja tehdä tulevaisuuteen suuntaavia päätöksiä muun muassa kehittää rappeutuvaa infraa. Elvyttävällä politiikalla on mahdollista estää uhkaamassa olevan talouden syöksykierre alaspäin ja sitä seuraava massatyöttömyys.
Jos kuitenkin on pakko tehdä säästöjä ja leikkauksia, niin ne voidaan tehdä monella tavalla. Ensimmäiseksi ei pidä – kuten tapana on ollut – kepittää niitä, joilla ei ennestään juuri mitään ole.