Vasemmistoliitossa ehdittiin jo melkein unohtaa, miltä oikea vaalivoitto tuntuu. Edellinen oli vuodelta 1995 ja sen jälkeen on saatu nauttia korkeintaan laimeista torjuntavoitoista.
9,3 prosenttia on komea tulos ja väkevä käänne pitkään jatkuneeseen alamäkeen.Taustalla oli monipuolinen ja laadukas ehdokaslista, ja innokas vaalityö.
Perimmäinen syy vasemmistoliiton ja koko eurooppalaisen vasemmiston menestykseen oli kuripolitiikka, joka on onnistunut muilta osin, mutta potilas vain kuoli. Vasemmisto osoitti, että on muitakin vaihtoehtoja kuin tunkkainen maahanmuuttajiin kohdistuva viha ja heikommassa asemassa olevien usuttaminen toisiaan vastaan.
Kuripolitiikka on onnistunut muilta osin, mutta potilas vain kuoli.
Äärioikeisto menestyi monissa maissa, mutta sen kokonaismenestys jäi pelättyä pienemmäksi. Tämä ja vasemmiston menestys luovat pitkästä aikaa toivoa paremmasta.
Vasemmistoryhmän lopullinen koko selviää vasta, kun eri maista valitut uusien ryhmien edustajat ottavat paikkansa. Entisestä 35 paikasta tullaan joka tapauksessa reilusti ylöspäin.
Vasemmistoliiton uusi meppi Merja Kyllönen lähtee vaalilauseensa mukaan herrojen riesaksi Brysseliin. Liikenneministerinä hän jo näytti, että lupauksella on katetta.
Vaalivoitosta huolimatta askarruttamaan jää, miksi 78 000 ”omaa” äänestäjää on sitä mieltä, että vasemmistoliittolaisia tarvitaan eduskunnassa muttei europarlamentissa. Sen verran puolue menetti ääniä viime eduskuntavaaleihin verrattuna. Kyllösellä onkin varsinaisen lainsäädäntötyön lisäksi eräänlaisen valitustyön paikka puolueessa siitä, mikä merkitys EU-päätöksenteolla on suomalaiseen lainsäädäntöön.
Oliko eurovaaleilla yleispoliittista merkitystä? Saattoi olla jopa järisyttävä. Ainakin hetkeksi Suomi siirtyi vain kahden suuren puolueen kauteen, kun perussuomalaiset ja SDP kutistuivat vasemmistoliiton ja vihreiden kanssa keskisuurten sarjaan. Tämä avaa mahdollisuuden muodostaa perinteinen porvarihallitus, jos puheenjohtajaa vaihtava kokoomus haluaa käyttää perussuomalaisten ainakin hetkellistä heikkouden tilaa hyväksi ja vaalit jo syksyllä. Kokoomus, keskusta, RKP ja kristillisdemokraatit voivat yltää enemmistöön ja samalla ne pääsisivät irti ongelmasta, että perussuomalaiset on otettava hallitukseen.
SDP:n tilanne on joka tapauksessa niin lohduton, että se joutuu ennemmin tai myöhemmin yrittämään uutta alkua opposition kautta. Hallituskriisi kesäkuun minihallitusneuvotteluissa sopisi yllättävän monelle puolueelle.