Pääministeri Jyrki Katainen järjesti tiistaina erikoisen näytelmän. Hallitus- ja oppositiopuolueiden puheenjohtajat pitivät parituntisen palaverin, jonka jälkeen lausuttiin yhteinen uskontunnustus: kyllä, kannatamme velkaantumisen taittamista.
Tämä oli tiedossa muutenkin. Sitä, missä ajassa ja etenkin millä keinoilla velkaantuminen tulevina vuosina käännetään laskuun, ei tapaamisessa edes yritetty hahmotella eikä siihen olisi mahdollisuuksiakaan. Edes hallituspuolueet eivät ole asiasta keskenään samaa mieltä.
Mihin itsestäänselvyyksistä kertovia näytöksiä tarvitaan?
Politiikka on liukunut teologian alueelle.
Kyse oli eleestä kolmelle amerikkalaiselle luottoluokituslaitokselle. Hallitus on luopunut omasta tavoitteestaan taittaa velkaantuminen tämän vaalikauden aikana. Nyt Manhattanin eteläkärjessä pääkonttoreitaan pitäville luokittajille lähetettiin viesti, että Suomi hoitaa hommansa, vaikka aikataulu on muuttunut ja uudet vaalit vuoden kuluttua muuttavat myös hallituksen kokoonpanon.
Markkinat eivät tunnetusti pidä epävarmuudesta. Siksi niitä varten pitää säännöllisin välein järjestää jatkuvuutta vakuuttavia uskontunnustuksia. Politiikka on liukunut teologian alueelle.
Ilmarisen johtaja Jaakko Kiander kuvaa keskiviikkona ilmestyneessä Palkansaajien tutkimuslaitoksen Talous ja yhteiskunta -lehdessä kiinnostavasti sitä, millä mekanismilla usko säätelee talouspolitiikkaa.
Kiander kirjoittaa hallituksen rakenneohjelmasta, jonka yhtenä perusajatuksena on työvoiman tarjonnan lisääminen. Hänen mukaansa Suomen talouden ongelmissa ei nyt eikä lähiaikoinakaan ole kyse työvoiman tarjonnan riittämättömyydestä, koska työttömiä ja vajaatyöllisiä on ainakin 300 000.
Varsinaisena ongelmana Kiander pitää keynesiläisittäin kansantalouden kokonaiskysynnän puutetta, mutta siitä ei kannata puhua. Keynesiläisiä tulkintoja ei nyt pidetä eurooppalaisten talouspolitiikan asiantuntijoiden joukossa vakavasti otettavina, vaan muun muassa Saksa, EU:n komissio ja EKP painottavat rakenneuudistuksia, joilla parannetaan työvoiman tarjonnan lisäämistä.
”Tämän vuoksi Suomen hallituksen ei kannata perustella talousstrategiaansa uskolla siihen, että asteittainen kilpailukyvyn parantaminen ja tuleva eurooppalainen noususuhdanne ratkaisevat julkisen talouden ongelmat. On varsin mahdollista, että näin käy, mutta tällaista perustelua ei pidetä uskottavana”, kirjoittaa Kiander.
Oikea lopputulos ei siis käy, jos se perustuu väärään teoriaan. Talous on uskon asia ja sitä on nyt vahvistettu kuukaudeksi eteenpäin. Maaliskuun lopussa tarina jatkuu hallituksen kehysriihessä.