Politiikka kiinnostaa nuoria, mutta äänestäminen ei. Tämä tuoreen Nuorisobarometrin kertoma tieto ei ole sinänsä mikään yllätys. Samasta asiasta on puhuttu jo vuosikaudet. Syitä kehitykseen on etsitty ja ratkaisumallejakin on esitetty. Mitään selvää käännettä kehitystrendissä ei kuitenkaan ole tapahtunut.
Nuorille politiikka ei kuitenkaan ole ensisijaisesti sitä, että käydään vaaliuurnilla ja seurataan puolueiden toimintaa. Itse asiassa politiikka kiinnostaa nuoria – joidenkin mittareiden mukaan jopa enemmän kuin aiemmin.
Aktiivisin osa nuorista osallistuu muun muassa erilaisten kansalaisliikkeiden toimintaan, mikä on poliittista toimintaa vähintäänkin yhtä paljon – tai jopa enemmän – kuin perinteinen järjestötoiminta puolueissa. Tällainen osallistuminen ei välttämättä kuitenkaan johda äänestämiseen vaaleissa. Viime kuntavaaleissa esimerkiksi vain kolmasosa alle 30-vuotiaista kävi vaaliuurnilla.
Barometrin mukaan nuorten luottamus yhteiskunnallisiin poliittisiin instituutioihin on vahvistunut 1990-luvulta lähtien. Oman puolueen löytäminen taas on muuttunut aina vaan vaikeammaksi. Jos puolueet ja nuoret eivät kohtaa, niin vika ei ole nuorissa.
Helpointa on sanoa, että yhteiskunnallisen tiedon lisääminen koulujen opetuksessa voisi muuttaa suunnan. Helppoja vastauksia ei kuitenkaan ole. Taustalla on laajemminkin yhteiskunnan raju muutos ja yhteiskunnallisten asioiden monimutkaistuminen. Valintoja olisi paljon helpompi tehdä, jos valittavana olisi vain kaksi vaihtoehtoa: kyllä ja ei. Yleinen viihteellistyminen vaikuttaa myös nuorten asenteisiin.
Koulut – ja kodit – voisivat varmaan tehdä nykyistä enemmän nuorten yhteiskunnallisen tietämyksen lisäämiseksi.
On ollut poliittinen valinta, kun yhteiskunnallisten aineiden määrää on vähennetty ja suorastaan poistettu politiikka kouluista tai ainakin vaiettu miltei henkitoreisiin.
Politiikka ja väittelytaito sen monissa eri muodoissa on tuotava takaisin koulujen arkeen niin, että nuoret kokevat sen tärkeäksi ja mielekkääksi. Lisäksi tarvitaan suoranaisesti puhdasta tietoa vaikkapa siitä, mitä vaikuttaminen ihan konkreettisesti on – eikä asioista tarvitse olla aina samaa mieltä.