Presidentti Sauli Niinistö osoitti uudenvuoden puheellaan, että hän ei aio jäädä sivustakatsojaksi sisäpolitiikan areenoillakaan. Presidenttihän ei valtaoikeuksiensa puitteissa voi puuttua sisäpolitiikkaan. Sanomisen oikeus ja mielipiteen vapaus hänellä tietenkin on myös näissä asioissa kuten kaikilla muillakin Suomen kansalaisilla.
Niinistö ei malttanut olla ”kannustamatta” hallituksen ja eduskunnan jäseniä sekä työmarkkinaosapuolia ”rohkeuteen”. Presidentin mukaan kansalle on tarjottavana vaikeasti nieltäviä rohtoja. Ääni oli Niinistön, mutta vahvasti puheen rivien välistä kuuluivat elinkeinoelämän edunvalvojien korostukset.
Todennäköisesti päättäjillä on aika tarkka kuva maan tilanteesta ilman Niinistön patistelua ja varoittelua. Jo hereillä olevat eivät unilukkaria tarvitse.
Eniten särähti juhlallisessa puheessa heitto ”oleskeluyhteiskunnasta”. Moni työtön ja syrjäytetty kokee tällaisen sanavalinnan loukkaavana leimaamisena. Voikin kysyä, eikö Niinistö haluakaan olla koko kansan presidentti?
Ulkopolitiikka on presidentin varsinainen leipälaji, jonka hoitamisessa hänellä on myös valtaa. Puheen ulkopoliittinen osuus jäi tällä kertaa varsin ohueksi. Ehkä Niinistö halusi näin tehdessään kertoa, että mikä on, se pysyy eikä uusia suunnitelmia ole. Vahvan tukensa hän kuitenkin antoi pohjoismaisen puolustusyhteistyön edistämiselle, mitä se sitten käytännössä tarkoittaakaan.
Presidentin olisi odottanut jotenkin kommentoivan Suomen YK-politiikkaa nyt ja tulevaisuudessa. Hyvän tilaisuuden analysointiin olisi antanut se, kun Suomen viime vuoden suuri projekti päästä turvallisuusneuvoston jäseneksi epäonnistui surkeasti. Suomi on joka tapauksessa edelleen vahvasti sitoutunut edistämään niin itse YK:n kuin sen ihmisoikeuksien julistukseenkin pohjautuvia arvoja.
Huonosti harkittu oli Niinistön amerikkalaismallinen puheen lopetus, kun hän toivotti Jumalan siunausta. Suomessa ei ole näin totuttu toimimaan, vaikka presidenttinä ollessaan Martti Ahtisaari yritti juurruttaa tätä vierasta tapaa suomalaiseen maaperään.
Parempi olisi jättää uskonnon symbolit ja rituaalit uskonnollisten yhteisöjen edustajille. Niinistöhän ei pitänyt puhetta yksityishenkilönä vaan kansan valitsemana presidentti-instituution edustajana.
Jos Niinistö haluaa todellakin olla koko kansan presidentti, niin hän jättänee ensi vuonna siunauksen toivotukset pois. Nyt hän ehkä vain unohti, että kansa koostuu hyvin monenlaisista kristityistä, monien muiden uskontojen kannattajista sekä myös isosta joukosta uskonnottomia ihmisiä.