Puoluepolitiikka ay-liikkeessä

Minna Minkkinen
Kuuluuko ammattiliittoihin puoluepolitiikka? Jotkut sanovat, että sillä ei pitäisi olla mitään merkitystä mikä puoluekirja kenelläkin aktiivilla tai työntekijällä liitossa on. Ei sillä pitäisikään olla merkitystä, pätevyyden ja innokkuuden tulisi aina olla tärkein meriitti työntekijöiden valinnassa.
Osa ay-aktiiveista ja jäsenistä närkästyy ammattiliittojen puoluesidonnaisesta toiminnasta. Minuakin se joskus korpeaa ihan suunnattomasti. Käytämme turhaan energiaa osapuolitaisteluihin, kun jäsenten edunvalvontatyö tulisi olla koko homman ydin.
Rakennusliitto ilmoitti taannoin, että nyt riitti, puoluejaot ovat mennyttä aikaa ja nyt keskitytään vain edunvalvontatyöhön. Politiikkaa voidaan tehdä kuulemma muullakin tavalla kuin puolueiden kautta. No, se on ihan vissi asia, että politiikkaa voi tehdä muutenkin kuin puolueen kautta. On kuitenkin muistettava, että usein se joka lain säätää tai työehtosopimuksen allekirjoittaa omaa jonkun puolueen jäsenkirjan.
Itse näen, että puoluepolitiikalla on paikkansa ay-liikkeessä. Se on kuitenkin saanut väärän aseman liikkeen sisällä. Mitkään ammattiliittojen työpaikat eivät saisi olla niin sanottuja mandaattipaikkoja, joita jaetaan puoluekirjan mukaan. Se on 70-lukua se.
Puoluepolitiikka voi kuitenkin parhaassa tapauksessa tehdä ammattiliitoista parempia toimijoita ja edunvalvojia. Tarvitsemme toista rinnallemme kilpailemaan, jotta suoriutuisimme paremmin. Juoksukilpailuissa tehdään parempia aikoja kuin yksin juosten. Ehkä terve kilpailu saa meidän suoriutumaan paremmin.
On mielestäni luonnollinen yhtälö kuulua Vasemmistoliittoon ja toimia ammattiliitoissa. Puolueesta tulee ideoita ay-kentälle ja ay-kentältä taas sisältöä puolueen tavoitteisiin.
Jos eriytämme totaalisesti ay-liikkeen ja puoluepolitiikan, niin miten ihmeessä saamme luontevasti vaihdettua ideoita ja ajatuksia? Kuinka voimme taistella yhteisen tavoitteen eteen, jos emme tee yhteistyötä?
Ei siinä ole mitään pahaa tai väärää, että ay-liikkeen vasemmistosiipi suunnittelee Vasemmistoliiton kanssa yhdessä vasemmistolaista työelämäpolitiikkaa. Voidaanko ilman tätä yhteyttä työelämätavoitteisiin koskaan päästä? Se on kuin keiton keittämistä ilman kattilaa tai kauhaa. Keitosta ei tule yhtään mitään ilman toista.
Ei puolueita tarvitse pelätä tai kieltää. Ne ovat osa politiikan tekoa niin hyvässä kuin pahassa.
Kirjoittaja on Vasemmistoliiton puoluehallituksen jäsen.
SAK:n Lyly suomii työnantajia
SAK:n Huutola vaatii kapinaa
SAK:n varapuheenjohtaja Matti Huutola haluaa ay-liikkeen ryhtyvän ahneuden vastaiseen kapinaa.
Huorasatu ja Eurokriisin anatomia maailmalle
Laura Gustafssonin esikoisromaanin käännösoikeudet on myyty Saksaan ja Ranskaan.
Tukijat kaikonneet: Guzenina vetäytyy SDP:ssä
Miljoonat naiset eivät saa äänestää Egyptissä
Hyvästä kauppatavasta räikeään mainontaan
Ihmiskuvaa, maailmankuvaa
Lapsuuden kaupunki
Isien ja äitien maa
Kaupallinen onnen kerjäläinen
Kadonneen aarteen metsästäjät
Hoivaintti
Hollanden voitto
Mitä syrjäytyminen on?
Komiikka tuo hetken helpotuksen
Mökkimurto ja muita ylläreitä
Julkista tilaa
Hengailu on poliittista
Porvaristo ilman proletariaattia
Laiskottelua ja lakkojen murtamista
Proletariaatti
Kiusataan isompia
Herra Rahkosen leivonen
Lisäsopeutus
Sosiaalista eksotiikkaa
Nirsoilijan tunnustuksia
Psykokulttuurista kolahdusta odotellessa
Demokratia 0.1
Li Andersson: Taistelohon!
Työläistavara


Tarvitsemme toista rinnallemme kilpailemaan, jotta suoriutuisimme paremmin.
keskustele aiheesta
Tulosta
Facebook
Google
del.icio.us
MySpace
Twitter
Lähetä sähköpostina
