4.2.2012 18.04

Perussuomalaisia demoneja

Li Andersson

Perussuomalaisista tuli viime eduskuntavaaleissa Suomen kolmanneksi suurin puolue. Puolue osallistuu vaalikampanjoihin, eduskuntatyöskentelyyn ja yhteiskunnalliseen keskusteluun niin kuin kaikki muutkin toimijat.

Silti reaktio poliittiseen kritiikkiin tuntuu eroavan Perussuomalaisten kohdalla olennaisesti muista puolueista. Mikään ei ole niin varma tapa saada bloginsa kommenttiraita täyteen eri mieltä olevien kommentteja kuin kirjoittaa Perussuomalaisten politiikasta. Melkein mikään muu aihe (feminismiä lukuun ottamatta) ei saa ihmisiä hermostumaan niin paljon. Eduskuntavaalien jälkeen Perussuomalaiset ovat loukkaantuneet milloin mistäkin. Heidän sananvapautta rajoitetaan, heidän aloitteilleen nauretaan ja heille ei anneta puheaikaa paneeleissa.

Perussuomalaiset ei ole mikään läppä.

Yleensä keskustelijoita syytetään siitä, että he halveksivat, haukkuvat tai demonisoivat Perussuomalaisia tai ”hyökkäävät” Perussuomalaisia vastaan, jolloin johtopäätös on, ettei kirjoittaja kunnioita puoluetta eikä puoluetta äänestäneiden ajatuksia. Hyvin yleinen kritiikki on myös, etteivät punavihreät vassaripimut yksinkertaisesti ”ymmärrä” Perussuomalaisia.

Poliittinen peli on monin tavoin armoton. Siihen kuuluu poliittisten vastustajien kritisoiminen, omien ratkaisujen puolesta puhuminen ja asennoituminen siihen pelikenttään, jossa ihmisten eri näkemykset ja intressit ovat jatkuvassa konfliktissa. Kaikkia puolueita kritisoidaan, välillä rankastikin. Se kuuluu asiaan, eikä persuille anneta tässä suhteessa mitään erioikeuksia.

On totta, että joidenkin tahojen kritiikki on mennyt henkilökohtaisuuksiin. Perussuomalaiset ei ole mikään läppä. Perussuomalaisista kansanedustajista, varsinkaan puolueen jäsenistä tai kannattajista, ei ole syytä tehdä naurunalaisia. Viime vaaleissa noin 20 prosenttia äänestäneistä halusi antaa tukensa ja luottamuksensa nimenomaan Perussuomalaisille.

Puolueen kritisoiminen kansanedustajien tekemistä aloitteista tai lausunnoista ei ole demonisointia vaan politiikkaa. Se, että vaatii puolueen puheenjohtajaa vastaamaan kansanedustajien rasistisista puheista, ei ole haukkumista vaan tapa osoittaa, että tätäkin puoluetta kohdellaan samalla tavalla kuin kaikkia muitakin.

Perussuomalaisia vastaan esitetyn kritiikin määrä on ollut suhteessa puolueen esittämiin vaatimuksiin ja ulostuloihin. Jos Keskusta esittäisi pakkotyötä nuorille, maahanmuuttajien ja homojen siirtämistä Ahvenanmaalle tai tekisi varjobudjetin, joka ei eroa juuri mitenkään hallituksen esittämästä, kritiikin määrä ei varmasti olisi yhtään vähäisempi.

Sen sijaan, että loukkaannutaan muiden “haukkumisesta”, Perussuomalaisten olisi kolmanneksi suurimpana eduskuntapuolueena aika keskittyä oman poliittisen linjansa terävöittämiseen. Silloin olisi helpompaa vääntää niistä asioista, joista äänestäjät halusivatkin persujen vääntävän eduskunnassa.

Kirjoittaja on Vasemmistonuorten puheenjohtaja.