18.12.2011 16.30

Eurooppa tarvitsee nykyistä demokraattisempaa integraatiota

Teppo Eskelinen

Euromemoran-dumin talouspoliittisia aloitteita Euroopalle

1. EKP:n tulee ottaa välittömästi viimekätisen lainaajan rooli velkakirjamarkkinoilla.

2. Säästö- ja investointipankit täytyy erottaa toisistaan.

3. Osuustoiminnallisia, julkisomisteisia ja voittoa tavoittelemattomia pankkeja täytyy tukea.

4. Investointipankkien, suojarahastojen ja yksityisten sijoitusrahastojen toimintaa tulee selvästi rajoittaa.

5. Suurin osa johdannaisista tulee kieltää.

6. Finanssitransaktioveroa tulee periä kaikista finanssitoiminnoista.

7. Julkisomisteinen Euroopan luottoluokituslaitos tulee perustaa.

8. Tarvitaan voimakas julkisten investointien ohjelma ja vahva teollisuuspolitiikka reuna-alueille.

9. Velkaantuneiden valtioiden maksutarve on selvitettävä erityistilintarkastusten avulla.

10. Valtionvelkakirjat tulee vaihtaa yhteisesti taattuihin ”eurobondeihin”.

Vaihtoehtoista talouspolitiikkaa kannattavien taloustieteilijöiden eurooppalainen verkosto Euromemorandum on julkaissut vuosittaisen raporttinsa. Raportissa kiinnitetään erityistä huomiota unionin demokraattisen integraation mahdollisuuteen sekä unionin taloudellisiin suhteisiin muun maailman kanssa.

Raportin mukaan huomionarvoista on, että Euroopan johtajien kriisin torjumiseksi valitsemat toimet uhkaavat EU:n integraation tulevaisuutta. Supistava talouspolitiikka ja pankkien aseman jättäminen ennalleen ovat muuttuneet julkisten sektorien uhasta koko yhteisvaluutan uhaksi.

On siis valittava vallitsevista talousopeista luopuminen tai unionin tuhoutumisen riski. Raportissa asetutaan voimakkaasti syvemmän demokraattisen integraation kannalle. Tämän toteutuminen edellyttäisi finanssilaitosten vallan huomattavaa rajoittamista.

Lähtökohtana on tällöin ennen kaikkea unionin demokraattinen oikeutus. Euromemorandumin mukaan demokratian uhka tänä päivänä on erityisesti budjettikuripolitiikan pakottaminen unionin ”reunavaltioille”. Raportissa kritisoidaan myös sitä, että julkisten menojen leikkausten ohella reunavaltioille esitetään kovia vaatimuksia yksityistämisistä ja työmarkkinoiden sääntelyn purkamisesta.

”EU:n uudessa lainsäädännössä viitataan koordinaatioon, mutta todellinen painopiste on valvonnassa. Taloudellisesti heikoimmat maat uhataan alistaa kokonaisvaltaiseen holhoukseen”, raportissa todetaan.

Euromemorandumin näkökulma on sikäli kiinnostava, että EU:n syvemmällä integraatiolla on ollut vähänlaisesti puolustajia. Raportin mukaan vasemmistolaisen projektin toteuttaminen Euroopassa edellyttää kuitenkin nimenomaan syvempää integraatiota. Siihen kuuluisi ainakin vahvemmin koordinoitu palkkapolitiikka, ympäristöpolitiikan vahvistaminen, sekä unionin yhteinen talouspolitiikka.

Raportin mukaan yhteisen talouspolitiikan tavoitteena tulisi olla täystyöllisyys hyvissä työsuhteissa. Tämä edellyttää paitsi keskuspankin roolin muuttamista, myös jaetumpaa budjettipolitiikkaa ja jaetumpia velkavastuita.

Tämän vuoden raportissa kiinnitetään erityistä huomiota myös unionin naapurisuhteisiin. Useat unionin naapurivaltiot ovat kärsineet talouskriisistä, koska ovat riippuvaisia EU-alueelta tulevasta pääomasta.

Kuitenkin vähemmälle huomiolle on jäänyt EU:n jatkuva aggressiivinen talouspolitiikka naapurimaihin päin. Raportissa muistutetaan, että naapurimaiden markkinoiden avoimeksi pakottaminen on jatkunut myös kriisin aikaan. Tämä pahentaa kriisin seurauksia erityisesti koillis- ja itärajojen valtioissa.

EU on pakottanut samaa talouspolitiikan mallia myös Pohjois-Afrikan maille. Edes demokratiakehitys ei ole saanut tämän talousmallin ylivaltaa murrettua, vaikka virallinen EU on ollut demokratisoitumiseen tyytyväinen.

Kehitysmaasuhteisiinsa EU ajaa vapaakauppavetoisia ja kahdenvälisiä EPA-sopimuksia, vaikka virallisesti onkin sitoutunut WTO:n ”kehityskierroksen” eli Dohan kierroksen loppuunsaattamiseen.

Nopean markkinoiden avaamisen vaihtoehtona Euromemorandum esittää EU:n naapuripolitiikan lähtökohdaksi sektorikohtaisia kauppasopimuksia, joissa on erittäin pitkät siirtymäajat. Keskeistä olisi, että naapurimaiden poliittista liikkumatilaa ei nykyiseen tapaan kavennettaisi, jotta ne voisivat vahvistaa tuotantorakennettaan.

Raportissa kritisoidaan unionia myös siitä, ettei unionin aluepolitiikassa ole kiinnitetty huomiota teollistamiseen. Tämä on vahvistanut vallitsevaa valtioiden välistä työnjakoa ja näin voimistanut unionin sisäisiä epätasapainoja ja sitä kautta valtioiden velkakriisejä. Unionin vientivetoinen ydin Saksan ympärillä on halunnut markkinoita, mutta ei kilpailijoita.

Näiden teemojen lisäksi raportissa kiinnitetään huomiota myös esimerkiksi maatalouspolitiikkaan ja sen ylituotanto-ongelmaan sekä ydinvoimaan.

Euromemorandumin vuosittaista raporttia voi pitää maanosan merkittävimpänä niin sanottujen heterodoksisten taloustieteilijöiden yhteisenä tahdonilmaisuna. Heterodoksisilla taloustieteilijöillä tarkoitetaan laajasti ei-valtavirtaista taloustiedettä edustavia, eli esimerkiksi keynesiläisiä ja marxilaisia taloustieteilijöitä.

Euromemorandumin raportti sisältää aina katsauksen ”unionin taloudellisesta, sosiaalisesta ja ekologisesta tilasta”. Unionin tila viittaa vitsikkäästi Yhdysvaltain presidentin vuosittaiseen ”unionin tila” -puheeseen. Raportissa esitetään myös huomattava määrä konkreettisia toimenpide-ehdotuksia.

Lisätietoja: www.euromemorandum.eu

Kirjoitus ilmestyi Kansan Uutisten Viikkolehden Tulosvaroitus-sivulla perjantaina 16.12.