3.12.2011 18.45

Kuka pelkää perustuloa?

Li Andersson

”Nykyisten etuuksien saaminen on vaikeaa byrokratian takia. Kotiäidistä opiskelijaksi, työttömäksi, apurahansaajaksi, hetkeksi töihin, taas äidiksi ja opiskelijaksi – aina oikea luukku hukassa, aina oikea etuus haussa, aina uudet valituskierrokset, aina uutta huomioitavaa.”

Vasemmistonuoret julkaisi viime viikolla perustulokampanjansa Massit massoille! Kampanjan tavoitteena on lisätä keskustelua perustulosta sekä nostaa esille ihmisten tarinoita siitä, millä tavalla perustulo parantaisi heidän arkeaan. Kampanjan nettisivuille on jo lähetetty kymmeniä tarinoita.

Massit massoille! on herättänyt runsaasti keskustelua niin blogeissa kuin sosiaalisessa mediassakin. Kampanja on ärsyttänyt niin kokoomuslaisia kuin vihreitäkin tuomalla uudenlaisen näkökulman perustulokeskusteluun. Tämän keskustelun elvyttämiselle ja politisoimiselle on tarvetta. Perustulo saa kannatusta ja vastustusta sekä oikealta että vasemmalta, mutta tämä ei tarkoita, että perustulo tarvitsisi olla ainoastaan sosiaaliturvajärjestelmän uudistus. On kyettävä näkemään, miten vasemmiston ja oikeiston perustuloajattelu eroaa toisistaan.

”Perustulo parantaisi lasteni ja perheeni elämää suunnattomasti! Olen jäänyt pois työelämästä alettuani odottaa näitä nuorimmaisia ja saanut useita vuosia äitiyspäivärahaa tai kodinhoidontukea. Nyt olen ollut ilman mitään tuloja kotona lasten kanssa jo yli vuoden.”

Vasemmistoa tarvitaan keskustelussa, joka tähän asti on keskittynyt eri mallien yksityiskohtaiseen määrittämiseen ja nykyisen perusturvajärjestelmän kritiikkiin. Perustulo pitää kuitenkin liittää osaksi keskustelua tuloerojen kasvusta ja varallisuuden kasautumisesta yhä harvempien käsiin.

On vaadittava enemmän kuin pelkkää nykyisen sosiaaliturvajärjestelmän järkevöittämistä. Riittävän toimeentulon takaava perustulo määrittelee uudelleen sen, mikä on ihmisten minimitoimeentulo ja sen järjestämisen lähtökohdat. Se haastaa nykyisen tulonjakopolitiikan, joka sallii rikkaiden rikastumisen ja köyhien elämisen minimitoimeentulolla, joka vie heiltä edellytykset täysvaltaiseen yhteiskunnalliseen toimijuuteen.

”Toimin kirjailijana ja freelance-toimittajana ja teen satunnaisesti joitain muita pieniä kulttuurialan töitä. Apurahojen loppuessa on joskus kaikki rahat loppu ja apurahakin voi mennä johonkin toiseen asiaan kuin siihen, mihin se on saatu ja apurahojakin kytätään aika lailla. Kaikki työnteko on jatkuvasti epävarmaa ja pahimmillaan epäselvää ja tärkeimmät tai ainakin itselle tärkeimmät projektit hukkuvat pakollisten palkkatöiden alle.”

Vasemmistolainen perustulo on myös vaatimus työmarkkinoiden pelisääntöjen uudistamisesta. Perustulo takaa jokaiselle oikeuden elämäntilanteesta riippumatta päättää käyttääkö aikaansa opiskeluun, työssäkäyntiin, vapaaehtoistyöhön, vapaa-aikaan vai yrittämiseen. Perustulon taso tulee lopulta olemaan poliittisen kamppailun tulos. Vasemmiston tehtävä on osoittaa, miksi sen puolesta tulisi kamppailla.

Lainaukset otettu Vasemmistonuorten perustulokampanjan nettisivuilta massitmassoille.net. Käy sinäkin kirjoittamassa omasi!

Kirjoittaja on Vasemmistonuorten puheenjohtaja.