Vitun feministi

Minna Minkkinen

Vedin herneet nokkaan, kun luin tasa-arvovaltuutetun tiedotteen, jossa selväsanaisesti kerrottiin kuinka urheilussa eletään edelleen epätasa-arvossa. Tiedote nosti esille kuinka urheilumaailmassa miehet saavat enemmän tilaa julkisuudessa, heidän urheilusaavutuksiaan arvostetaan enemmän ja valtion tukeakin heruu herkemmin. Hallivuoroja jaetaan enemmän miehille ja voittopalkinnotkin on määräytyneet sukupuolen mukaan. Eihän tästä voi kun ärsyyntyä.

Feminismissä on kyse tasa-arvosta, ei naisten ylivallasta.

Täydellisen käsittämätöntä on, että kunnan liikuntatoimet syyllistyvät syrjintää esimerkiksi hallivuoroja jakaessaan, vaikka viranhaltijoilla on velvollisuus työssään taata sukupuolten välinen tasa-arvo.

On osoitettu, että tytöt osallistuvat seuratoimintaan siinä missä pojatkin, mutta tyttöjen on todettu lähtevän harvemmin turnauksiin, leireille ja kisamatkoille. Tämän huomasin myös omassa seurassani, kun järjestimme kaksi vuotta sitten ensimmäisen lasten kesäleirin, jossa 40 osallistujasta vain viisi oli tyttöjä. Emme ymmärtäneet, miksi ihmeessä näin on. Jotain kuitenkin osasimme tehdä oikein vuoden aikana, sillä viime kesänä osallistujista puolet oli tyttöjä.

Paasasin tasa-arvoasiasta linja-autossa siskolleni. Huonotapaistahan on mesota puhelimeen julkisissa kulkuvälineissä, mutta hätä ei lue lakia, aiheesta oli päästävä puhumaan. Huvittavinta kuitenkin oli, että yhdellä pysäkillä bussista jäi pois mies, joka jupisi hiljaa partaansa – vitun feministi. No, todellakin olen feministi ja se ei ole keneltäkään mitään pois.

Olen itseni feministiksi määritellyt niin kauan kuin olen asiasta mitään ymmärtänyt. Todettakoon vielä kerran, että feminismissä on kyse tasa-arvosta, ei naisten ylivallasta.

Feminismissä piilee radikaali ajatus, että naiset, miehet ja jollekin sille välille itsensä määrittelevät olisivat tasa-arvoisia kaikilla elämän osa-alueilla. Vaikka monia pelottaakin feminismi tai se, että heidät sellaiseksi määriteltäisiin, ei se poista sitä tosiasiaa, että työtä tasa-arvon eteen on tehtävä vielä paljon.

Feministinä vedän varmasti herneet nenään keskimääräistä useammin, kun luen, näen ja koen sukupuoleen perustuvaa epätasa-arvoa, mutta on tässä iloisiakin puolia. Tämä vitun feministi iloitsee kun lasten kesäleirille tulee saman verran tyttöjä ja poikia, koska tietää, että se ei ole ihan jokapäiväistä. Tämä feministi iloitsee, kun huomaa, että otteluleirille on ilmoittautunut lähes yhtä paljon miehiä kun naisia. Tai kun poika, joka haluaa balettitunnille sinne uskaltautuu, vaikka sali onkin täynnä pelkkiä tyttöjä.

Kirjoittaja on Vasemmistoliiton puoluehallituksen jäsen.

keskustele aiheesta

Tulosta

jaa

Facebook
Google
del.icio.us
MySpace
Twitter
Lähetä sähköpostina