8.8.2010 15.45

Lehtikuva/ LEON NEAL

Julian Assangesta on ollut paljon harmia monelle hallitukselle ja yritykselle. Hänen perustamansa WikiLeaks-sivusto nousi otsikoihin viimeksi, kun siellä julkaistiin suuri määrä salaisia Afganistan-asiakirjoja.

Pintaa syvemmältä

Lentävä australialainen

Peter Lodenius

Lentävä hollantilainen on kansantarun mukaan aavelaiva, jonka näkeminen ennustaa epäonnea kaikille sen näkeville. Lentävä australialainen Julian Assange kiertää maailmaa - sanotaan jopa, ettei hänellä ole pysyvää osoitetta - ja hänen miehistönsä tekemiset tuottavat epäonnea monelle vallanpitäjälle eri puolilla maailmaa.

”Barack Obaman pahin painajainen”, otsikoi eräs ruotsalainen bloggaaja äsken ja toinen on jo ehtinyt kuvittelemaan elämää vuonna 2022, jolloin Assange on Yhdysvaltain 46. presidentti. Tällaisten kommenttien takana on tietenkin Assangen edustaman WikiLeaks-nettisivuston julkaisema valtava kokoelma salaisia asiakirjoja Afganistanista. Jotkut tarkkailijat ovat jo ehtineet povata Afganistan-politiikan muuttumista tämän julkistamisen tuloksena. Pentagonin johto taas on julistanut, että Assangella on nyt verta käsissään. Aika mielenkiintoinen väite siltä taholta.

Kohu on nyt johtanut siihen, että ennen taustalla pysytellyt Assange on joutunut astumaan parrasvaloihin ja antamaan tukuttain haastatteluja. Niistä välittyy kuva varsin erikoisesta miehestä, joka elää aatteen voimalla ja jolle riittää pari tuntia unta yössä ja kolme voileipää päivässä. Hänet ajaa maasta maahan, projektista toiseen halu paljastaa maailman vääryydet, ja niitähän riittää. Ehkä hän ei ole niinkään lentävä hollantilainen, vaan pikemminkin nykytekniikan Don Quijote tai Robin Hood.

Kaikki alkoi joskus 1970-luvun puolivälissä, jolloin Julianin äiti aktiivisesti toimi maan alkuasukkaiden, aborigiinien oikeuksien puolesta. Eräänä päivänä hän lähti mittaamaan säteilyarvoja paikkakunnilla, joilla monet alkuasukkaat olivat sairastuneet ja kuolleet outoihin tauteihin. Vasta paljon myöhemmin todettiin julkisesti, että alueella oli suoritettu ydinaseräjäytyksiä.

Turvallisuuspoliisi pysäytti äidin auton ja huomatessaan viisivuotiaan Julianin takaistuimella eräs poliisi sanoi äidille: ”Et kai halua tuomioistuimen päättelevän, että olet sopimaton äiti. Jos haluat pitää pojan, sinun kannattaa pysytellä kaukana politiikasta.” Äiti joutui luopumaan aktivismistaan, mutta poikaan jäi itämään syvä epäluulo viranomaisten toimintaa vastaan.

Myös hänen äitinsä oli jo nuorena toiminut oman päänsä mukaan ja 17-vuotiaana polttanut koulukirjansa ja lähtenyt kotoa moottoripyörällä. Hänestä tavanomainen koulunkäynti olisi muokannut hänen kahden poikansa mieliä liikaa, tehnyt heistä auktoriteetteihin uskovia ja tappanut heidän opinhalunsa. Sitä paitsi perhe oli jo muuttanut 37 kertaa, kun Julian oli täyttänyt 14 vuotta, joten koulunkäynti olisi muutenkin ollut mahdotonta. Julian opiskeli kirjekurssien avulla ja hänestä tuli matematiikassa niin etevä, että hänen vastauksia kirjallisiin tehtäviin ei aina hyväksytty, koska ne olivat liian kehittyneen päättelyn tuloksia. Hän löysi varhaisessa vaiheessa tietokoneet ja jo 17-vuotiaana hänet tuomittiin, koska hän oli hakkeroinut useita viranomaispalvelimia toimiessaan pienenpienessä International Subversives-ryhmässä.

Julianilla oli siis sekä vahva ideologinen viranomaiskriittinen tausta että pitkälle kehittynyt tietotekninen taito, kun hän muutaman ystävänsä kanssa perusti vuonna 2006 WikiLeaksin. Hän päätyi juuri tähän nimeen, koska hän halusi sivuston toimivan samalla tavalla vapaaehtoisten työn tuloksena kuin nettitietosanakirja Wikipedia.

WikiLeaks pyörii Ruotsissa toimivan tiukasti asiakkaiden salaisuutta ylläpitävän pääserverin ja useassa muussa maassa sijaitsevan apuserverin kautta. Näihin koneisiin virtaa jatkuvasti suuri määrä asiakirjoja ja WikiLeaksin miehistö pyrkii punnitsemaan asiakirjojen aitoutta ja mielekkyyttä, ennen kuin ne julkaistaan.

Tämä on erittäin ei-julkinen prosessi ja joskus sen tuloksia voi kyseenalaistaa. WikiLeaksin kautta julkistetut East Anglia-yliopiston ilmastotutkijoiden meilit pari vuotta sitten tulkittiin laajoissa piireissä tarkoitushakuisesti siten, että kyseiset tutkijat pyrkisivät liioittelemaan ilmastomuutoksen vaaroja. Vasta laaja selvitys palautti näiden tutkijoiden kunnian ja totesi hälyn aiheettomaksi.

WikiLeaksissa keväällä julkistettu video Collateral Murder sai suurta huomiota. Tässä taisteluhelikopterin sisältä nauhoitetussa tapahtumasarjassa kuolee noin kymmenen ihmistä Bagdadin kaduilla, luultavasti kaikki siviilejä. Heidän joukossaan oli sattumalta uutistoimisto Reutersin toimittaja ja kameramies. Tästä syystä muuten aika tavanomaisesta tapahtumasta nousi kiivasta keskustelua. USA:n armeija piti koko tapahtumaa osana tavanomaista sodankäyntiä eikä suostunut Reutersin pyyntöön saada käyttöönsä helikopterissa tehtyä nauhoitusta. Kun tämä sitten ilmeisesti jonkun Bagdadissa toimineen tiedustelujoukkoihin kuuluneen amerikkalaisen taholta päätyi WikiLeaksin käyttöön, paljastui kuinka miehistö innoitti toisiaan ammuskelemaan, sen kummemmin varmistamatta keitä ammuttiin.

Collateral Murder olisi voinut jäädä julkaisematta ilman Islannin pankkikriisiä. Islannin parlamenttiin oli nimittäin pankkiskandaalin jälkeen pidetyissä vaaleissa päässyt pieni ryhmä vaihtoehtoisen Liikkeen ihmisiä. Kriisin jälkiselvittelyissä TV-uutisten haltuun oli joutunut erään pankin asiakirjoja, jotka osoittivat kuinka pankin omistajille ja johtajille oli siirtynyt juuri ennen pankin kaatumista suuria summia. Pankki onnistui viisi minuutta ennen uutisten alkua saamaan tuomioistuimelta määräyksen kieltää tämän uutisosuuden lähettämisen, jolloin uutisissa nähtiin ainoastaan kyseisten asiakirjatietojen nettiosoitteen WikiLeaksissa. Tapauksen seurauksena Liikkeen parlamentaarikot pohtivat uuden medialain laatimista ja he ottivat avukseen myös WikiLeaksin.

Tätä työtä johti Birgitta Jónsdottir, monipuolinen taiteilija runouden, musiikin ja kuvataiteen aloilla, joka on asunut Tanskassa, Ruotsissa, Norjassa, Englannissa, Yhdysvalloissa, Australiassa, Uudessa Seelannissa ja Hollannissa. Hän toi Assangen Islantiin avustamaan lakiehdotuksen tekemisessä, ja vastavuoroisesti auttoi Collateral Murder-videon kanssa. Islannin TV lähetti Bagdadiin pari toimittajaa tutkimaan taustoja ja varmistamaan, että uhrit olivat todella olivat siviilejä.

Mutta tuloksena oli myös hyvin edistyksellinen medialaki, joka voi toimia esimerkkinä maailmalle ja WikiLeaks-tyyppisten järjestöjen suojana.