2.7.2010 10.30

Lehtikuva/ THOMAS COEX

Dirk Kuyt ja Wesley Sneijder juhlivat Hollannin toista maalia Slovakiaa vastaan maanantaina. Hollanti on Argentiinan ohella ainoa joukkue, joka on ennen perjantain ja lauantain puolivälieriä voittanut kaikki ottelunsa Etelä-Afrikan MM-kisoissa.

Pintaa syvemmältä

Paras ei yleensä voita MM-kisoissa

Peik Johansson

Jalkapallon MM-kisoissa ratkaistaan tänä viikonloppuna, mitkä neljä joukkuetta jatkavat kisojen mitalipeleihin. Jos tässä vaiheessa pitäisi tehdä kisoista väliarvio, niin mitkähän olisivat mieleenpainuvimpia tapahtumia tähänastisista peleistä?

Ehkä yksi olisi kisojen avausmaali, Etelä-Afrikan Siphiwe Tshabalalan hurja vasemman jalan tykki takaylänurkkaan avausottelussa Meksikoa vastaan, ja maalituuletusta seurannut isäntämaan pelaajien riemukas tanssiesitys.

Afrikassa kun ollaan, niin toinen mieleen jäävä maali on varmasti Ghanan Asamoah Gyanin juhannuspäivän iltana nähty jatkoaikaosuma neljännesvälieräottelussa Yhdysvaltoja vastaan upean läpijuoksun ja taitavasti rinnalla tehdyn haltuunoton jälkeen.

Etelä-Afrikan kisojen maalikimaraan kelpuutetaan taatusti mukaan myös Argentiinan Carlos Tevezin oikeaan yläkulmaan laukoma 3–1-ratkaisumaali pudotuspelissä Meksikoa vastaan.

Epäilemättä puhutuin maalilaukaus lienee silti Englannin Frank Lampardin ylärimasta selvästi maaliin sisään pompannut veto, jota ei hyväksytty maaliksi ja joka käänsi jatkopelin Saksalle lopullisesti. Arvata voisi, että Lampardin kutia tullaan käyttämään keskeisenä perusteluna, kun videotarkistus päätetään vihdoin ottaa käyttöön kansainvälisissä jalkapallopeleissä viimeistään Brasilian kisoissa neljän vuoden päästä.

Omaa tämänkertaista MM-kisaelämystäni ovat syventäneet talouslehti Financial Timesin urheilukolumnistin Simon Kuperin kirjoitukset, joissa hän usein hienolla tavalla onnistuu yhdistämään yksittäisen jalkapallopelin laajempiin kokonaisuuksiin ja myös asioihin, joilla ei ensi alkuun arvaisi olevan paljoakaan tekemistä jalkapallon kanssa.

Simon Kuper on kirjoittanut paljon siitä, miksi Englanti ei voi pärjätä MM-kisoissa. Joukkueelle asetetaan kotimaaperällä joka kerta niin suuret odotukset, että peli muuttuu pakonomaiseksi kamppailuksi vailla luovuutta ja järkeä.

Pudotuspelit voitetaan useimmiten yhdellä maalilla. Lopputulos voi olla sattuman varassa.

Kuperin mielestä Englannin MM-kisataival oli jälleen kerran eräänlainen koko kansakunnan puhdistusrituaali, jossa skandaalilehdistön ryvettämien pelaajien tehtävänä on taistella pelikentällä hampaat irvessä, vaikka kaikki alitajuisesti tietävät, että joukkueen kohtalona on lopulta pudota jatkosta entiselle sota-aikojen viholliselle kärsityn tappion jälkeen.

Ei ihme, ettei Englanti ole koskaan voittanut MM-kisoissa rangaistuspotkukilpailua. 14 laukojasta vain seitsemän on onnistunut maalinteossa.

Saksa taas ei ole tähän mennessä koskaan hävinnyt pilkkukisaa MM-kisoissa.

Simon Kuper ennusti myös sen, että Sveitsi voittaa alkulohkon pelissä Espanjan. ”Vedonlyöjien suosikki Espanja on maailman paras joukkue ja Sveitsi puolestaan maailman tylsin joukkue. Silti Espanja todennäköisesti häviää, koska MM-kisoissa paras joukkue yleensä häviää.”

Kuper muistuttaa, että toisin kuin koko kauden kestävässä kotimaanliigassa, jossa paras joukkue yleensä lopulta voittaa, maailmanmestaruuteen riittää oikeastaan vain neljä voittoa MM-kisojen jatkopeleissä. Pudotuspelit voitetaan useimmiten yhdellä maalilla tai rangaistuspotkukilpailussa. Lopputuloksen voi ratkaista erotuomarivirhe tai sattumanvarainen tekijä, esimerkiksi osuuko pallo tolppaan vai meneekö se maaliin.

Espanjan ongelmana on se, että kaikki tietävät, kuinka he pelaavat. Kuperin mukaan Espanjan koodin mursi lopullisesti José Mourinho, joka keväällä Inter Milanin valmentajana onnistui pudottamaan FC Barcelonan Euroopan mestarien liigan välierissä.

Barcelonan pysäyttämiseksi piti pysäyttää Lionel Messi, maailman tämän hetken paras hyökkääjä. Tämä taas olisi yksittäisille puolustajille ylivoimainen tehtävä. Mourinho oivalsi, että Barcelonan argentiinalaiskärki voitaisiin pysäyttää estämällä hänelle tulevat syötöt. Niinpä kolme miestä pantiin vartioimaan Barcelonan keskikentän syöttökonetta Xavia.

”Xavi on joukkueelleen sekä vahvuus että heikkous”, Simon Kuper kirjoittaa. ”Sekä Barcelonassa että Espanjan maajoukkueessa Xavi on aina pelattavana, koska hänen ei aina tarvitse osallistua puolustamiseen, mikä taas on hyvin harvinainen etuoikeus keskikenttäpelaajalle nykypäivän jalkapallossa.”

Mestarien liigan välierissä Interin vastahyökkäykset pelattiinkin lähes poikkeuksetta sen alueen kautta, jota Xavin olisi pitänyt puolustaa.

”Jokainen Espanjan MM-kisavastustaja on katsonut tarkkaan nuo kaksi Barcelonan peliä Interiä vastaan.”

Etelä-Afrikan kisojen aikana on toisteltu sitä, että Afrikan maiden joukkueet ovat Ghanaa lukuun ottamatta pelanneet alle odotusten. Etenkin kisojen alussa Kuperin mielestä suurempi yllätys oli kuitenkin Euroopan maiden heikko menestys.

”Euroopan huippumaiden Saksan, Englannin, Italian, Ranskan ja Espanjan yhdeksästä ensimmäisestä pelistä saldona oli vain yksi voitto. Jollei Saksan murskavoittoa Australiasta lasketa mukaan, Euroopan suurmaat onnistuivat kahdeksassa pelissä tekemään yhteensä kolme maalia.”

Yhtenä syynä vähäiseen maalimäärään on se, että useimmat kisoissa mukana olleet joukkueet ovat oppineet pelaamaan järjestelmällistä puolustuspeliä. Ghana, Etelä-Korea, Japani ja Yhdysvallat puolustavat tänä päivänä melkein kuin eurooppalaiset. Monet näiden maiden pelaajista ansaitsevat elantonsa keskitason seuroissa Euroopassa ja hallitsevat aluepuolustuksen perusteet, vaikka istuisivat seurassaan usein vaihtopenkillä.

”MM-kisojen historiassa ei ole varmasti pelattu montakaan peliä, jossa molempien joukkueiden maalivahdit olivat Englannin liigan Wiganin varamaalivahteja, mutta näin oli asian laita Serbian ja Ghanan välisessä ottelussa.”

Perjantain myöhäisottelussa nähdään, venyykö Wiganin ghanalainen kolmosvahti Richard Kingson Uruguayta vastaan samanlaisiin loistotorjuntoihin kuin viikko sitten Yhdysvaltoja vastaan.