Paljon melua, tyhjästä?

Jouko Joentausta

Yleensä Suomi on hiljentynyt kesän viettoon heti, kun juhannuskokot ovat sammuneet ja keskikesän juhlan uhrimäärät on laskettu.

Toimituksiinkin tulevien tiedotteiden virta ehtyy normaalisti heti juhannuksen jälkeen miltei täydellisesti. Joskus on käynyt niinkin, että jonkin raukean kesäpäivän ainoa – siis koko maassa – tiedotustilaisuuskutsu on koskenut suopotkupallon MM-kisoja. Se voisi olla kiinnostava kohde sinänsä, jos vaikka tapaisi maailman parhaan potkupallotaituri Pessin!

Tänä vuonna kaikki on ollut toisin. Sähköpostit suoltavat viestejä katkeamattomana vuona, ikään kuin niin lähettäjät eivät olisi koskaan sanaa kesä kuulleetkaan.

Nyt voidaan jälleen haukkua myös kansanedustajat. Eduskunta taitaa olla syypää siihen, että varsinainen kesän alku on tämä vuonna siirtynyt miltei viikolla. Kansakunta nimittäin on odottanut (vai onko?) herkeämättömällä mielenkiinnolla, mitä nyt on heinänteon ja hyttysten läiskinnän ohessa ehtinyt, heinäkuun ensimmäistä päivää.

Historiaan tämä päivä jääkin, sillä silloin Suomi päätti rakentaa tulevaisuutensa halkeavan atomin varaan.

Vihreät palaavat kuuliaisesti hallituksen takapenkille omalle paikalleen toteuttamaan valtiovarainministeri Jyrki Kataisen junailemia talouspoliittisia linjauksia.

Pieni Suomen kansa aikoo energiayhtiöitä kuunnellen ja ulkomaalaisia rakentajia apunaan käyttäen pystyttää maalaismaisemaansa kaksi uutta ydinvoimalaa.

Ydinvoimaäänestyksen tulos ei ollut oikeastaan yllätys muuten kuin sikäli, että kannattajia oli lopulta niin paljon. Äänestysluvut olivat suuri pettymys kaikille vastustajille, mutta ennen muuta vihreille, joka varmasti kuvittelivat hallitusrintamasta irtautumisellaan saavansa runsaasti muitakin peräänsä.

Vai onnistuiko manööveri sittenkin, sillä keskustasta irtosi ydinvoiman vastustajien rintamaan tusinan (likaisen?) verran kansanedustajia peräti kahden varapuheenjohtajan eli Timo Kauniston ja Tuomo Puumalan johdolla?

Nyt kun tämä äänestys on käyty, niin vihreät palaavat kuuliaisesti hallituksen takapenkille omalle paikalleen toteuttamaan valtiovarainministeri Jyrki Kataisen (kok.) junailemia talouspoliittisia linjauksia. Niihin alkavat vähitellen vaikuttaa myös nyt tehdyt energiapoliittiset periaatepäätökset.

Lisäydinvoimasta käyty keskustelu tuotti ennen äänestystä, mutta myös sen jälkeen paljon puhetta niin eduskunnassa kuin sen ulkopuolellakin. Itse päätös on saanut monet intressitahot kommentoimaan – puolesta ja vastaan. Viestit ovat melkeinpä sovittamattomassa ristiriidassa keskenään.

Äänestä ydinvoima historiaan -kampanjan koordinaattori Maria Nuutinen toteaa, että ”päätös pahimmillaan sitoo Suomen yhteiskunnan kokonaisedun vastaiseen, riskialttiiseen ja vanhentuneeseen teknologiaan seuraavaksi sadaksi vuodeksi”.

Metsäjätti UPM:n energiajohtaja Anja Silvennoisen mukaan ”on hienoa, että eduskunta on tehnyt suomalaisen teollisuuden toimintaedellytyksiä ja työllisyyttä tukevan perusvoimapäätöksen.”

Greenpeacen energiavastaava Lauri Myllyvirran mukaan päätös tehtiin, jotta ydinvoimayhtiöiden omistajat saisivat tulolähteen ydinsähkön viennistä Keski-Eurooppaan.

TVO:n toimitusjohtaja Jarmo Tanhuan mukaan ”päätös on tärkeä virstanpylväs tiellä kohti EU:n vision mukaista hiilineutraalia energiantuotantoa”.

WWF:n pääsihteeri Liisa Rohweder toteaa, että ”kansanedustajat eivät kuunnelleet edustamansa kansan näkemyksiä, eivätkä äänestäneet yhteiskunnan kokonaisedun kannalta parasta vaihtoehtoa”.

Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n puheenjohtaja Sakari Tamminen sanoo, että ”eduskunnan hyväksymät ydinvoimapäätökset turvaavat sähkön saatavuutta kilpailukykyisesti, mikä on perusedellytys investoinneille ja talouskasvulle”.

Luonto-Liiton pääsihteeri Leo Stranius toteaa, että ”yhtiöillä on tuskin edellytyksiä nykytilanteessa käynnistää rakennushankkeita. Sen sijaan panostukset energiatehokkuustoimiin ja uusiutuviin jatkuvat sekä tekevät ydinvoiman lisärakentamisen aikanaan kannattamattomaksi ja mahdottomaksi. Lopputuloksena on vain paljon melua tyhjästä”.

Kuten eri etujärjestöjen kommenteistakin voi päätellä, tässä asiassa viimeistä sanaa ei ole vielä sanottu.