8.6.2010 11.15

Korkeakouluvalinnat lukioon – lopultakin

Keijo Mäkelä

Lähes kolmekymmentä vuotta sitten käytiin Kansan Uutistenkin sivuilla keskustelua korkeakouluvalintojen siirtämisestä lukioihin, millä päästäisiin eroon tarpeettomasta jonottelusta ja odottelusta yliopistoihin. Vuodesta toiseen pyrkivät suorittavat tarpeettomia pääsykokeisiin valmentautumisopintoja lähemmäksi kandidaatin tutkinnon verran.

Nyt EU:sta tuontiaatteena tullut työurien pidentämisajattelu on johtamassa toimenpiteisiin.

Korkeakoulukäsite on sittemmin laajentunut kattamaan ammattikorkeakoulut. Myös ammattikouluista on tasavertainen pääsy yliopistoihin, ehkä ei kuitenkaan käytännössä. Ammatillinen koulutus ja lukio voidaan yhdistää ammattilukioksi. Tämä toimenpide ei hävittäisi lukiolaisilta tärkeimpiä, vanhojen tanssia ja valkolakkia. Kaikkien ei luonnollisestikaan olisi tarpeen suorittaa ylioppilastutkintoa tai muita riittejä.

Korkeakoulujen ja lukion nivomisessa yhteen voitaisiin mennä vielä pidemmälle. Nopeimmat oppijat voisivat suorittaa korkeakouluopintoja jo lukioaikana, usein netin kautta. Opiskelu olisi ajallisesti päällekkäistä.

Kymmenen laudaturin tavoittelun sijaan suoritettaisiin vähintään kandidaatin tutkinto parikymppisenä. Edes kuuden ällän ylioppilaille ei ole keksitty kummempaa käyttöä kuin yhden laudaturin ylioppilaille. Monilla menestyneillä liikemiehillä näyttää jo kansa- tai peruskoulun suorittaminen tuottaneen vaikeuksia.

Kysymys on ennen muuta toisen asteen koulutuksen laadusta, kyvystä antaa eväät elämään eteenpäin. Mitä useimmat lukion käyneet lopulta osaavat, kieliä ehkä? Monella on vaikeuksia päättää edes jatko-opintopaikkaa. Haetaan sinne, mihin muutkin lampaat hakevat.

Viranomaiset perustelevat PISA-tutkimuksilla ja muilla lukemattomilla arvioinneilla, miten hieno koulujärjestelmä meillä on. Tietotekniikan soveltamisessa ollaan kumminkin jäljessä vaikkapa Koreaa monta askelta.

Koulutuksessa on monia hyviäkin puolia kuten maksuttomuus, lukuunottamatta korkeakoulujen kirjavia valmennuskursseja. Koulutuksen kaupallistaminen ja yksityistäminen johtaisi järjestelmän pirstoutumiseen entisestään, yhtäläisten koulutusmahdollisuuksien menettämisestä puhumattakaan.

Myöskään opintojen suorittamiseen ei ole asetettu tiukkoja määräaikoja, joilla olisi välittömät vaikutukset sukupuolten tasa-arvoon ja toistaiseksi suhteellisen korkeaan synnyttämiseen ja syntyvyyteen.

Tulevaisuus tuo tullessaan koulutukseenkin kansainväliset nettiyhteisöt. Nykyisistä instituutiokeskeisistä koulutustavoista siirrytään avoimiin nettiyhteisöihin. Luonnollisestikaan opetus ja oppiminen eivät siirry kokonaan verkkoon, ei edes sosiaaliseen ja sittemmin epäsosiaaliseksi osoittautuneeseen mediaan.

Opiskelijoiden ja opettajien kohtaamisista johtuvasta matkustamisesta ja matkailusta tulee rajusti kasvava uusi toimiala. Yhtäältä lisääntynee niidenkin määrä, jotka tarvitsevat tuekseen sisäoppilaitoksen.