9.3.2010 08.20

Keskilämpötila sairaalassa

Eilina Gusatinsky

Naistenpäivän kynnyksellä tein Spektr-lehden pääkirjoituksen maahanmuuttajanaisen eurosta. Siinä viittasin Etnisten suhteiden neuvottelukunnan foorumiin, jossa ETNO:n puheenjohtaja, sisäasiainministeriön kansliapäällikkö Ritva Viljanen kertoi, että meikäläisen euro on 20 senttiä.

En ole ollut itse foorumissa läsnä. Jouduin luottamaan niihin tietoihin, joita medioissa näin. Todennäköisesti Viljanen puhui maahanmuuttajanaisten tuloista eikä palkoista, koska on vaikea löytää muita selityksiä esitetylle luvulle.

Tilastokeskuksen lehdestä Tieto&trendit (nro 2/2009) löysin Antti Kataisen mielenkiintoisen artikkelin ”Ulkomaalainen saa huonompaa palkkaa useimmilla aloilla”. Siinä kerrotaan, että ulkomaalaisten keskipalkka oli vuoden 2007 lopussa 2 579 euroa (suomalaisten 2 737 euroa), mutta palkkaero on karkaamassa – esimerkiksi vuodesta 2001 se on kasvanut lähes viisi prosenttiyksikköä. Lastentarhassa ulkomaalaistaustainen apulainen saa noin 9 prosenttia pienempää palkkaa kun hänen syntyperäinen työkaverinsa. Sama ero on lääkäreiden ansioissa, mutta maahanmuuttajakuski tienaa 16 prosenttia enemmän, koska suostuu tekemään töitä iltaisin ja pyhäpäivinä.

Noh, keskipalkasta on yhtä turhaa puhua kuin koko sairaalan potilaiden keskilämpötilasta – se ei kerro juuri mistään. Ehkä sen takia sain paljon vihaisia kirjeitä lukijoiltani. Yksi kirjoitti: on valheita, törkeitä valheita ja niiden jälkeen tulevat tilastot.

Ymmärrän hyvin ihmisten reaktiot, varsinkin sellaisten, jotka joutuvat leipänsä vuoksi unohtamaan kaikki ennen Suomeen muuttoaan olleet haaveensa ja odotuksensa. Hyvin harva pystyy hyödyntämään täällä kotimaassaan saatuja tietoja ja taitoja. Valinnan varaa ei ole: joko koulutuksesta ylpeänä jäät kotiin odottamaan parempia työtarjouksia, joita tuskin tulee, tai otat sen, mitä on.

Kun kuulen, että maahanmuuttajavanhempia pakotetaan edelleen lastensuojeluviranomaisten läsnä ollessa puhumaan lapsilleen suomea, tulen sairaaksi.

Tunnen akateemisesti koulutettuja siivoojia, lehdenjakajia ja varastossa työskenteleviä. Pahinta on se, että Suomessa harvoin tiskaajana parannettu kielitaito auttaa pääsemään kiinni omaan ammattiin. Ja aina löytyy kriittisesti maahanmuuttoon suhtautuvia, jotka valittavat sekä työttömistä että töissä olevista siirtolaisista. Heidän mielestään ulkomaalaisilla ei ole tilaa Suomessa.

Kärjistän taas kerran, mutta usein tulee mieleen: oli niin tai näin, aina saa varautua olemaan syyllinen johonkin tai jostakin. Ihminen, joka itse teki päätöksensä muuttaa Suomeen, voi vielä sopeutua tällaiseen suhtautumiseen, mutta miten hän pystyy selittämään tätä seuraavalle sukupolvelle? Entä seka-avioliittoon syntyneille?

Tarttis tehdä jotain. Kymmenen vuotta sitten Suomessa kävi kanadalainen valtuuskunta kertomassa, miten siellä rakennetaan monikulttuurista yhteiskuntaa. Pitkä prosessi vaatii kaikilta sitoutumista ja valmiutta integroitua. Se koskee sekä maahanmuuttajia, että kantaväestöä. Kanadassa hyvin nopeasti huomattiin, ettei mikään kotouttamisohjelma auta, jos yhteiskunta ei ole valmis muutoksiin. Monikulttuurisia osaajia tarvitaan päiväkodeissa, kouluissa, sosiaalitoimistoissa, poliisi- ja pelastuslaitoksissa ja terveyskeskuksissa – kaikkialla.

Aktiivinen muutto Suomeen alkoi 20 vuotta sitten. Kuinka monella poliisilla on maahanmuuttajatausta? Sisäasianministeriössä minulle muistutettiin ensiksi kielitaito- ja kansalaisuusvaatimuksista (onhan jo täällä kasvaneita – oli minun vastaväitteeni), ja sitten valitettiin, etteivät ulkomaalaistaustaiset hae poliisikouluun. Uskoisin, että määrätietoinen rekrytointi muuttaisi tilannetta.

Kun kuulen, että maahanmuuttajavanhempia pakotetaan edelleen lastensuojeluviranomaisten läsnä ollessa puhumaan lapsilleen suomea, tulen sairaaksi. Se, että sosiaalivirastossa ei ole kielentaitoista henkilökuntaa, ei ole lapsen ongelma. Voin vaan arvata, millaiset seuraukset siitä koituvat ajan myötä.

Olen perusluonteeltani optimisti, vaikka juuri nyt siihen on itsenikin vaikea uskoa. Pitkä talvi selittänee synkkiä ajatuksiani. Ja oudot uutiset mukamas säästöistä kummastuttavat. Muun muassa Oulun yliopistossa aiotaan supistaa kielikeskuksen toimintaa ja luopua useiden vieraiden kielten opetuksesta, mukaan lukien venäjä. Muuten vielä ehditään allekirjoittaa vetoomus Oulun yliopiston kielikeskuksen kielivalikoiman puolesta: www.adressit.com/tuekielikeskusta .

Aurinko auttaisi löytämään valoisat tulevaisuuden näkymät. Pitäisikö unohtaa vähäksi aikaa television katsominen ja päivälehtien lukeminen? Kalenterissa on jo kevät, maanantaina juhlitaan Naistenpäivää, mikä kohdallani tarkoittaa kukkia ja onnitteluja.

Elämä jatkuu, veljeni kaksoset täyttävät tänään 1,5 vuotta. He ovat opettaneet minut huomamaan, miten pienistä asioista voi tulla onnelliseksi. Taannoin tuttu saamelainen, joka asuu pääkaupunkiseudulla, kertoi hakevansa voimia ja energiaa lapsuutensa maisemista ja ihmetteli, miten minä pystyn pakenemaan synkkiä ajatuksiani ja latautumaan jatkoa varten. Kerroin kaksosista, he ovat olleet minun energialähteeni. Täytyy yrittää olla tunnollisempi oppilas, jotta usko optimismiini palaisi.

Kirjoittaja on Spektr-lehden päätoimittaja.