Lehtikuva/ Timo Jaakonaho

Aini-Kaisa Saarinen karsiuduttuaan sprintin välieristä.

Silloin häpesin

Hannu Hurme

Koin viikolla olympialaisia häpeän hetkiä. En kilpailussa minkään tapahtuneen vuoksi. Tapahtuma taustalla oli syy.

Jouduin häpeämään kuunnellessani radiosta valmentaja Toni Roposen mietteitä pettymykseksi muodostuneen naisten 10 kilometrin kilpailun jälkeen.

Urheilun periaatteisiin sanotaan ja vannotaan kuuluvan tietysti urheilullisuuden, mutta myös sellaisen asia kuin reiluuden ja vastustajan/kilpailijan kunnioittamisen. Tämä koskenee niin urheilijoita kuin näiden taustalla työskenteleviä.

Reilua ja urheilullista oli se, että Suomen valmennusjohto ei jättänyt protestia, vaikka normaalimäen mitalisteista kaksi aukoi kilpailuhaalareitaan sääntöjen vastaisesti tavalla, joka maailman cupin kilpailussa oli johtanut Janne Ahosen diskaamiseen.

Reiluutta ei sen sijaan ollut siinä, mihin valmentaja Roponen ryhtyi naisten hiihdon jälkeen.

Hän sai minut häpeämään, ja kokeneen radiohaastattelija Jarmo Lehtisen selvästi hämmennyksiin, kommentoidessaan käytyä kilpailua.

Hazovan tuulettimet kävivät kovalla kohinalla.

Sanatarkasti Roponen laukoi Radio Suomen kautta eetteriin näin: ”Selkeästi olen iloinen, kun venäläisten kuntopohja alkaa pettää...”

Sen jälkeen käytiin läpi venäläisten odotuksia heikommat sijoitukset ja erityisen ilon aiheena Roposella näytti olevan Venäjän Irina Hazovan jääminen sijalle 20.

Roponen toimi kilpailua ladun varrella huoltojoukoissa ja saattoi kuulla ”miten kovalla kohinalla Hazovan tuulettimet (keuhkot) kävivät”.

Hazovan suoritus tuntui olevan Roposelle vahvistus venäläishiihtäjien dopingin käytöstä liikkuneille epäilyille. Nainenhan oli kauden aikaisemmissa kilpailuissa yltänyt kärkisijoille – ja nyt tällainen romahtaminen!

Roponen ei sentään lähtenyt suoraan sanomaan, että Hazovan hiihtokunnon heikkeneminen juuri olympialaisissa johtui siitä, että tämän dopingkuurista oli kulunut aikaa. Yhtään pahansuopaisuuteen syyllistymättä sellainen ajattelu oli kuitenkin tulkittavissa hänen sanomisistaan. Tätä siis häpesin.

Jäin häpeän tunteen helpotettua miettimään, että hei, Aikkuhan (Aino-Kaisa Saarinen) hävisi kärjelle lähes yhtä paljon kuin Hazova.

Aino-Kaisa Saarisen kohdalla romahduksesta ei Roposen mukaan ollut kysymys. Hänen suorituksensa kertoi valmentajalle, että ”nyt Aikku sai avattua röörit, vedettyä hyvän alustuksen edessä vielä olevia tärkeämpiä kilpailuja ajatellen”.

En jaksanut silloin uskoa tätä. Enkä jaksa keskiviikon sprinttikilpailunkaan jälkeen.

Ei vapaan kympin pitänyt olla Saariselle mikään harjoitus tärkeämpiä kilpailuja varten.

Meillehän toitotettiin kisojen alla miten olympialaisten kuningattareksi tähtäävä Saarinen osallistuu kaikille matkoille tavoitteena mitali.

Olisiko niin, että joku Roposen virkaveli jonkin toisen maan joukkueessa ”hihkui” Saarisen suorituksen jälkeen samoin elkein kuin Roponen.

keskustele aiheesta

Tulosta

jaa

Facebook
Google
del.icio.us
MySpace
Twitter
Lähetä sähköpostina