Sopimusyhteiskunta murroksessa

Pekka Sauramo

Tammikuun 23. päivänä vietettiin ns. tammikuun kihlauksen 70-vuotispäivää. Keskellä talvisotaa työnantajien STK ja SAK hyväksyivät julkilausuman, jossa STK tunnusti SAK:n neuvottelukumppanikseen. Tammikuun kihlausta on pidetty merkkipaaluna kehityksessä, joka johti suomalaisen tulopolitiikan ja konsensushakuisen sopimusyhteiskunnan syntyyn.

Nyt tulopolitiikan aika on Elinkeinoelämä keskusliiton (EK) päätöksellä historiaa. EK:ssa tuskin on jätetty pohtimatta näköalaa, että tulopolitiikasta luovuttaessa tingitään myös konsensushakuisesta tavasta tehdä suomalaista talous- ja työmarkkinapolitiikkaa. EK:ssa voidaan arvioida, että sen tavoitteet saadaan läpi ilman tupoaikakaudelle tyypillisiä myönnytyksiä ja kompromissien hieromista ay-liikkeen kanssa.

On vaikeata löytää ajankohtaa, jolloin ay-liikkeen ja poliittisen vasemmiston yhteinen voima olisi ollut niin vähäinen kuin nyt.

Arvio voi olla oikea. Ei tarvita muuta kuin riittävän heikko ay-liike ja poliittinen vasemmisto. Toisen maailmansodan jälkeisestä Suomen historiasta on vaikeata löytää ajankohtaa, jolloin ay-liikkeen ja poliittisen vasemmiston yhteinen voima olisi ollut niin vähäinen kuin nyt. Jos voimasuhteet eivät muutu, EK voi alkaa saada tavoitteitaan läpi porvarihallitusten tuella joutumatta tekemään kompromisseja ay-liikkeen kanssa.

Suomalaisen ay-liikkeen ja vasemmiston kannalta nykyinen tulopolitiikan jälkeinen aika on haastava. Suomalainen tupohistoria kuitenkin osoittaa, ettei pelkkä tulopolitiikan harjoittaminen vielä automaattisesti takaa palkansaajaväestön kannalta hyviä ratkaisuja – muusta väestöstä puhumattakaan.

Ay-liikkeen ja vasemmiston vaikutusvallan on täytynyt olla riittävän suuri hyvien tuporatkaisujen aikaan saamiseksi. Kun vaikutusvalta on viimeisten viidentoista vuoden aikana vähentynyt, osa tuporatkaisuistakin on jättänyt toivomiseen varaa. Ne ovat esimerkiksi sisältäneet veroratkaisuja, jotka ovat lisänneet tulo- ja varallisuuseroja Suomessa.

Historian perusteella välttämätön edellytys hyvän konsensusratkaisun saavuttamiselle on neuvotteluosapuolten tasavahvuus. Kun voimatasapaino järkkyy, yhteinen halu yhteisymmärrykselle heikkenee.

Vielä 1930-luvun Suomessa ja tammikuun kihlauksenkin aikaan työnantajilla oli hallitseva asema suomalaisilla työmarkkinoilla. Siinä tilanteessa ei Suomessa olla, mutta suunta huonompaan on ollut näkyvillä jo pidemmän aikaa.

Vaikka paluuta 1930-luvulle ei tapahtuisikaan, sopimisyhteiskunnan murroksesta puhuminen ei ole liioittelua – eikä ehkä murtumisestakaan.

Kirjoittaja on erikoistutkija Palkansaajien tutkimuslaitoksessa.

keskustele aiheesta

Tulosta

jaa

Facebook
Google
del.icio.us
MySpace
Twitter
Lähetä sähköpostina