26.1.2010 06.00

Turistit, tulkaa tuppukylään

Pirjo Hämäläinen

Oikeastaan Keisanmäki ei ole edes kylä, se on kulmakunta, muisto Valkealan kartanon perimmäisestä torpasta, nykyisin lähinnä kolmen tien risteys. Kauppa, ainut palvelu, on ammoin lakkautettu, vanha hiekkakuoppa avautuu kuin haava maisemassa, taloja on lempeästikin laskien puoli tusinaa.

Kun mökkiläinen ajaa Kouvolasta kohti Vuohijärven lomalaitumia, Keisanmäki jää häneltä huomaamatta. Evakkomummujen rapistuneet pihapiirit pilkottavat hiukan puiden seasta, mutta vaikea on uskoa, että näillä harmaantuneilla tuvilla, lahoilla navetoilla ja lyyhistyneillä saunoilla olisi jokin yhteinen nimi.

Keisanmäki on merkityksetön, katoava läiskä Suomen kartalla, mutta niin kummallinen ja tarkasti kontrolloitu on maailmamme, että netissä läiskä tuottaa miltei kaksituhatta hakutulosta. Vaikka ohikulkija ei Keisanmäkeä näe, nettiä käyttävälle ihmiskunnalle paikka tuntuu olevan perin tuttu.

Suhtautuminen on vakavaa ja syvästi arvostavaa. Puhutaan hotelleista, nähtävyyksistä, lentokentistä. Keisanmäen asukkaat ja ystävät halutaan yhdistää tiiviiksi verkostoksi, joka raportoi kokemuksistaan. Mitä Keisanmäessä juuri nyt tapahtuu, kysellään niin innokkaasti, että jazzklubien kumun suorastaan kuulee korvissa.

Unelmien rinnalla vilahtaa joskus arki. Kaakkois-Suomen tiepiiri leventää, laventaa ja suoristaa, mutta ennen näitä kuivan asiallisia tiedotuksia netillä on tarjota Tšekissä ja Slovakiassa toimiva kontaktipalvelu ja venäläisen matkatoimiston hotellivalikko. Viiden tähden hotelli Keisanmäestä? Selvä, järjestyy.

Kaikki sivut eivät takaa hotellia aivan Keisanmäen keskustasta, mutta Kuusankosken Sommeloa, Kivijärven Helmeä ja Siltakylän Villa Vanessaa suositellaan tukikohdiksi, joista on helppo tehdä retkiä Keisanmäen hylätylle hiekkakuopalle tai puretulle maitolavalle, avohakattua harjurinnettä tietysti unohtamatta.

Tämä on vielä realismia, mutta jotkut kannustavat etsimään hotellia lähikaupungeista, joita ovat Hasula, Konka ja Multamäki. City-sanaa viljellään niin estottomasti, että suomalaiseen kaupunkitulkintaan tottunutkin on kummissaan.

Tutustumisen arvoisia naapureita ovat myös Selänpää, Käpykylä ja Hautala. Ymmärtämättömät ovat pilkanneet Selänpäätä Takapuoleksi, mutta siitä ei kannata piitata. Lakkautettu asema, lakkautettu paloasema ja lakkautettu kansakoulu tekevät Selänpäästä tienoon kulttuurisen keskuksen.

Sitä paitsi Selänpäässä on Keisanmäen lähin lentokenttä. Paikkakuntalaiset tuntevat sen hyvänä marjamaastona ja lestadiolaisten suviseuratantereena, mutta netistä voi saada toisenlaisenkin käsityksen. Kun Uttiinkaan ei ole kuin kuusitoista kilometriä, Keisanmäki vaikuttaa lentoliikenteen solmukohdalta.

Kulttuurista tulee mieleen koulupoikien aikoinaan rallattama säe: V-u, viina, nikotiini, Keisanmäen vitamiini.

Slaavilainen sivusto, jonka kieli on liian vokaalipitoista puolaksi, tyrkyttää Keisanmäkeen matkaaville Jezioro Saimaata, Katedra Porvoota ja Amanda Havista. Celluloza i lepenkárna Verl, suomeksi Sellu- ja lepenkárna Verl, sijaitsee vain yhdeksän kilometrin päässä, mikä pitää paikkansa. Verlan tehdasmuseo on tosiaan lähellä.

Lepenkárnan arvoitusta ei minun aivopoimuillani eikä museointendentin EVVK-asenteella ratkaista. Googlaamalla lepenkárnasta saa yli neljäkymmentätuhatta hakutulosta ja se kirjoitetaan myös venäläisessä, kreikkalaisessa, heprealaisessa, arabialaisessa, kiinalaisessa ja herraties missä tekstissä latinalaisin kirjaimin. Ja aina on puhe suomalaisesta Verlasta.

”Sellu- ja Verl lepenkárnan kanssa contemporary elävät asuinpaikka on ihana ja hyvin säilynyt monimutkaista pienten maaseudun kylistä, joissa käsitelty paperi, kartonki ja pahvi tuotettu. Tämä veneet oli vyslunni ja toiseksi viimeinen luvulla erityisesti Pohjois-Euroopassa ja Amerikassa. Muutaman tällaisen sovintoihin voidaan nähdä maailmaa, ja siksi näkemältä, luettelosta UNESCO”, Tixic.com yrittää avittaa.

Kansainvälistä on Keisanmäenkin elämä. Siltä varalta, että kulmakunnalle harhautuisi saudituristi tai evakkomummut alkaisivat kumartaa Allahia, joku oppinut on määritellyt päivittäin muuttuvat rukousajat. Fajr rukoillaan Keisanmäessä tänään kello 6.17, Dhuhr 8.55 ja Asr, Maghrib ja Isha seuraavat vuorollaan perässä.

Monella sivustolla pyydetään palautetta. Miten arvioitte Keisanmäen shoppingin, luonnon, nähtävyydet, kulttuurin? Kuten sanottu, shopping on tauonnut, luonto raiskattu ja nähtävyydet jääneet syntymättä. Kulttuurista tulee mieleen koulupoikien aikoinaan rallattama säe: V-u, viina, nikotiini, Keisanmäen vitamiini.

Sekaannuksistakin varoitetaan. Vaikka Pariisiin aikova ei välttämättä päädy Paraisille, Keisanmäki on helppo sotkea keskisuomalaiseen Kuusanmäkeen ja vähän pohjoisempaan Kuusenmäkeen. Täydellinen kaistapää voi matkustaa Keisanmäen kaipuussa romanialaiseen Casinu Miciin tai Kirovin oblastin Kazan-Omgaan, joka vaikuttaa samanlaiselta tuppukylältä.

Keisanmäen turismista syntyy toki tekstiä pelkän kartan perusteella, mutta säätiedot minua ihmetyttävät. Kun Keisanmäessä ei ole mitään sääasemaa, miten kaukomailla tiedetään, montako astetta mittarissa on tänään kello kahdeksan ja huomenna kello kymmenen?

Joskus on kyse ennusteista, joskus tämänhetkisestä säästä: aurinko paistaa, lunta sataa, myrsky mylvii, elohopea nousee ja laskee. Kaiken huipuksi tiedot ovat paikkakuntakohtaisia, sillä Keisanmäen naapurikylissä pakkanen saattaa paukkua ihan eri lukemissa.

Mitä tämä tällainen on? Valvotaanko Keisanmäkeä satelliiteilla vai onko ulkovalloilla siellä tutkansa? Vai istuuko joku evakkomummu nenä kiinni mittarissa ja päivittää taukoamatta sivustoja?

Kuinka tahansa, netissä tiedon valtameri lainehtii vaahtopäisenä eikä kirjoista ole sen kanssa kilpailemaan. Suomen yleisissä kirjastoissa on luullakseni vain yksi teos, jossa Keisanmäki mainitaan. Se on Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen Alastarolla Ylistarossa, Suomen asutusnimet ja niiden taivutus.

Teoksen sivulla 149 kerrotaan, että Keisanmäki on kyläkunta ja mäki Valkealassa ja että nimi taivutetaan Keisanmäellä, mikä on ehdottomasti väärin. Ainut kirjallinen maininta ja viranomaisten maan kansalle antama ohje menee näin, traagista kyllä, kokonaan metsään.

Kirjoittaja on hyvinkääläinen tietokirjailija, taidehistorioitsija ja kunnallispoliitikko.