Joulu laitoksessa

Minna Minkkinen

Vietän jälleen joulua laitoksessa. Maatessa vuodepotilaana terveyskeskuksen vuodeosastolla ei luvassa ole suurta karnevaalijuhlaa. Huoneessa on lisäkseni kolme muuta mummoa. Yksi heistä sairastaa keuhkokuumetta ja on aika huonossa kunnossa. Yhdellä on lonkka murtunut, ja hän joutuu olemaan joulun yli sairaalassa. Kolmannella on vaikea dementia, höpisee mitä sattuu ja kulkee joka paikassa. Aika rauhaton tuo Helmi.

Jouluaatto aamu alkaa samalla tavalla kuin jokainen aamu osastolla. Hoitajat tulevat, syöttävät puuron – jokaisen joulun kunniaksi on riisipuuroa – antavat lääkkeet ja hetken kulutta tulevat vaihtamaan vaipan. Naapurisängyn mummolla on vatsa kovana ja hoitajat miettivät mitä sille pitäisi tehdä. Osastolla puhutaan paljon eritteistä.

Rauhaa ja rakkautta ei näy kuin dementoituneen Helmin puheissa.

Aamupesut ovat nopeat, hoitajia on vain muutama, kun on pyhäpäivä ja se on kallista terveyskeskukselle. Hoitajat juttelevat joulusuunnitelmistaan vaihtaessaan minulle vaippaa. Toinen hoitajista laulaa Sylvian joululaulua. Kyynel nousee silmään, mummoni lauloi sitä minulle jouluisin. Siitä on jo ainakin viisikymmentä vuotta aikaa.

Ruokana on tänään kinkkua, joululaatikoita ja rosollia. Hoitajilla ei ole mahdollisuutta taata rauhallista ruokailua, kun osastolla on 30 muutakin apua tarvitsevaa. Kalaa ei tässä joulupöydässä ole. Eikä monta muutakaan jouluherkkua, joita olen tottunut syömään. Ei sellaiseen ole resursseja, eikä tahtoa.

Kukaan ei tule käymään luonani jouluaattona. Lapset ovat lähteneet perheineen Thaimaahan pakoon jouluhässäkkää. Minä haluaisin elää vielä joskus jouluhässäkän. Naapurin Silviaa tuli hänen poikansa katsomaan. Antoi minullekin muutaman konvehdin. Toivoin joulusaunaa, mutta osastolla ei ole lainkaan saunaa, eikä hoitajien pyhämiehityksellä siitä voi edes unelmoida.

Vuoro vaihtuu ja siinä samassa hoitajat. Iltaan tulee omahoitajani, joka tuo minulle konvehteja. Syömme ne yhdessä, ja hän laulaa minulle joululauluja. Kunpa saisin olla perheeni kanssa, mutta he eivät halua olla märässä ja mustassa Suomessa jouluaikaan.

Ilta menee niin kuin kaikki muutkin illat. Olen yksinäinen ja joulumielestä ei ole tietoakaan. Rauhaa ja rakkautta ei näy kuin dementoituneen Helmin puheissa. Hoitaja tuo yölääkkeet ja toivottaa hyvää joulua ja kauniita unia. Näin se vierähti taas yksi joulu laitoksessa.

Kirjoittaja on lähihoitaja.

keskustele aiheesta

Tulosta

jaa

Facebook
Google
del.icio.us
MySpace
Twitter
Lähetä sähköpostina