4.10.2009 06.00

Matti Vanhanen, vanhentunut tapaus

Dan Koivulaakso

Politiikan uskottavuuskriisistä ja vaalirahakriisistä on haastavaa kirjoittaa, sillä julkisuuteen tulee päivittäin uusia paljastuksia siitä miten eliittiä on ostettu. Aihe on kuitenkin niin tärkeä, että vaihtoehtojakaan ei ole.

Ensimmäistä lausetta kirjoittaessani kohu sai taas uuden käänteen kun YLE raportoi, että Nuorisosäätiölle projektia tehnyt rakennusfirma on rahoittanut pääministerin talohanketta. Katkaiseeko viimeistään tämä kamelin selän?

Törmäsin viime viikolla seuraavaan Suomen kuvalehden 20.5.2008 julkaisemaan tekstiin:

”Vaalirahoitusskandaali ravistelee jo poliittisen järjestelmän uskottavuutta. Pääministeri Matti Vanhanen myönsi eduskunnassa, että tilanne on kriisiytymässä.”

Vanhanen on siis jo yli vuoden ajan kokenut, että hänellä on uskottavuusongelma.

Samaa meille kertoi myös valtiovarainministeri Jyrki Katainen, joka Huomenta Suomessa 24.9. valehteli Novalta saadusta rahasta ja samaan syssyyn totesi:

”Luottamus poliittisen järjestelmän uskottavuuteen on varmasti monen silmissä horjunut. Toisaalta meillä on tutkimuksia, joiden mukaan luottamus ei ole horjunut, koska se ei ole ollut alunperinkään kovin korkealla.”

Suomea johtaa siis kaksi miestä, jotka päivästä toiseen puhuvat muunneltua totuutta, eli suomeksi valehtelevat, tai sitten vaan unohtelevat asioita. Samaan aikaan he vakuuttavat hallituksen toimintakykyä, vaikka tiedostavat, ettei kansa luota heihin.

Toisaalta tämä ei yllätä, valtaapitävä eliitti on harvemmin kiinnostunut muusta kuin omasta tai viiteryhmänsä intresseistä. Tätä kutsutaan luokkaedun ajamiseksi. Tämä politiikan perusasia unohtuu valitettavan usein vasemmistolta.

Kokoomus vie Matin säestyksellä ja Keskustan alkiolaissiipi vikisee, kun kansalle valehdellaan. Onneksi ihmiset eivät näytä ostavan tätä lässytystä, sillä useissa sosiaalisen median palveluissa ei viime päivinä ole keskusteltu juuri muusta kuin valehtelevista poliitikoista, ja facebookissa kumpuaa jo hallituksen vastaisia mielenosoituksia.

Erityisen mielenkiintoiseksi asetelman tekee tällä kertaa se, että Vanhanen, Katainen & Co. kuvittelee voivansa valehdella kansan lisäksi myös medialle. Ja tätähän vallan vahtikoira ei suvainnut vaan tarrasi heti kiinni.

Väitän siis, että koko vaalirahakriisi ylipäätänsä tuli tietoisuuteemme siksi, että useat lehdistön edustajat aivan oikeutetusti kyllästyivät eliitin jatkuvaan kiemurteluun ja he näyttivät oman roolinsa merkityksen vallan valvontaelimenä. Toivottavasti Vanhasen talonrakennus viimeinkin tuottaa poliittisen ruumiin, sillä tästä kriisistä ei nousta ilman symbolista voittoa vanhasta järjestyksestä ja pysyvää rakenteellista muutosta. Alkusysäykseksi tarvitaan Matin ja Jyrkin eroilmoitukset.

Ennen uusia eduskuntavaaleja on tärkeää, että vaalirahoitusta säätelevää lakia rukataan. Vasemmiston olisikin erovaatimusten lisäksi rummutettava uskottavia aloitteita vaalilaiksi ja puoluerahoituksen uudistamiseksi niin, että ne takaavat laajemman demokratian. Sellainen ei synny pelkästä vaaliuurnalla juoksemisesta. Perustavanlaatuisia seikkoja uuteen vaalilakiin on muun muassa rahoituksen täydellinen avoimuus jo ennen vaaleja.

Koska erilaiset sidonnaisuudet eivät silti vielä selviä kokonaan, olisi toisaalta parempi kieltää esimerkiksi yli 500 euron suora tuki ehdokkaille. Yli tämän summan lahjoittavat tukijat voitaisiin velvoittaa ostamaan ilmoitus, jossa ilmoittavat omalla nimellään ketä tukevat. Näin välttyisimme turhalta rahan kierrättämiseltä ehdokkaan tai tukiyhdistyksen kautta. Kovasti parjatuilla ammattiliitoillakaan tuskin olisi mitään sitä vastaan, että kertoisivat ketkä ehdokkaat heidän mielestään ovat työväen asialla.

Ehdokkaiden omille ilmoituksille, aivan kuten edellä mainituille sponsorimainoksille, tarvitaan joka tapauksessa kattosumma, jotta nykyinen rikkaiden vaalimainoskilpavarustelu ei pääse jatkumaan. Kaikki tämä on tarpeen, jos emme kiellä vaalimainontaa mediassa kokonaan.

Vaalirahoituksen lisäksi olisi syytä palauttaa asiasisältö politiikkaan. Parhaiten tämä onnistuisi siirtymällä listavaaleihin. Silloin yksittäiset ehdokkaat eivät edes tarvitsisi niin valtavia summia ja puolueen ohjelma nousisi taas keskiöön.

Nopea nettihaku paljastaa, ettei edellisen tunnin aikana ole tapahtunut mitään uutta ja mullistavaa. Tätä lukiessanne on kuitenkin varmasti jotakin tapahtunut, muistakaa siis elää ajan hermolla. Tällä hetkellä se tarkoittanee uuden vaalilain vaatimista ja joukkojen mobilisoimista kapinaan – verkossa ja kaduilla!

Kirjoittaja on Vasemmistonuorten puheenjohtaja