Vanhasen kanssa Brysselissä
Pääministeri Vanhanen vierailee Brysselissä kertomassa Suomen 90-luvun lamasta. Vanhasella onkin taustaa esiintymiselleen. Uutena kansanedustajana hän oli päättämässä talouskriisin hoidosta.
Mitäpä Vanhanen mahtaa kertoa? Muistaako hän 80-luvun rahamarkkinoiden vapauttamisen ja hallitsemattoman kasvun kauden? Sen monumenteiksi jäivät kauhtuneet ostoskeskukset ja pankkikonttorit torneineen.
Varmaan esille nousevat devalvaatio ja pankkikriisi. Säästöpankit ajettiin nurin, Postipankki hävitettiin ja lainojen alle romahtaneilta yrittäjiltä anastettiin työ ja omaisuus. Velkavankeuteen tai itsemurhaan ajettujen ihmisten kärsimyksiä ei kukaan pysty tilastoimaan. 100 miljardin markan pankkituki on taatusti kansanedustajan muistissa.
Ehkä Vanhanen esittelee Brysselin herroille yksityiskohtaisesti julkisen sektorin leikkaustoimia. Nehän EU-eliittiä juuri nyt kiinnostavat. Tuolloin pullosta päästetty yksityistämishenki sai Vanhasen omilta hallituksilta kovan nosteen. Nyt puhutaan jo kunnallisen terveydenhoidon korvaamisesta yksityisellä.
Vanhanen muistaa myös kampanjan, jolla laman rampauttama Suomi talutettiin EU:n jäseneksi. Laman mentaalinen hoito muuntui valmistautumiseksi EU:n jäsenyyteen. Ei juuri koittanut sellaista päivää, jolloin tv-ruudusta olisi puuttunut Lasse Lehtinen, Esko Antola tai Erkki Liikanen selostamasta liittymisen etuja. Lehdistön puolella ahersivat Hesarin Virkkunen ja Kivinen. Ennen kansanäänestystä Helsingin Sanomat aloitti kampanjan, jossa se vapaan tiedonvälityksen nimissä ilmoittautui EU-jäsenyyden tukijaksi.
Politiikan saralla demarien lipposlaiset, pääosin Kokoomus ja Ahon esikunta olivat EU:n kannalla. Vasemmistoliiton EU-projektissa kunnostautui etenkin Matti Viialainen. Tämän rumputulen voimalla vuoden 1994 kansanäänestys päätyi kyllä-äänten voittoon 57 prosentin enemmistöllä. Suomi liittyi EU:n jäseneksi 1. tammikuuta 1995.
EU-propagandan pauhatessa ja ulosottomiesten vielä häärätessä velallisten nurkissa talous alkoi elpyä. Maata rakennettiin vimmalla. Taas oli rahaa. Ostoskeskusten rakennustyömailla rikottiin ennätyksiä. Pankkiirit raatoivat ja uusia rahoitusinstrumentteja syntyi kuluttajien iloksi lähes kuukausittain. Lainaa haettiin ja saatiin.
Vanhanen havahtuu nykyhetkeen. Taantuman enteet olivat näkyvissä jo vuoden päivät. Miksi kukaan ei niitä tunnistanut? Kriisin puhjettua todisteltiin, että Kiinan kysyntä estää taantuman tulon Eurooppaan.
Euroopan taantuessa hoettiin, että Suomen pankit ovat iskussa ja yritysten vakavaraisuus erinomainen. Tämäkin käsitys oli harhainen. Konkurssien määrä kasvaa ja irtisanomisaalto voimistuu. Pankit osoittautuvat lainoittajina impotenteiksi.
Vanhanen sitä mielessään kummastelee. Kävikö sittenkin niin, että ne taloushuuman aikana polttivat näppinsä ja pääomapula vaivaa. Ei kai niiden muutoin luulisi valtion rahaa tarvitsevan?
Pääministeri korostaa kuulijoilleen Suomen elvytyspaketin onnistunutta rakennetta. Se tärkein piirre on korkea hyötysuhde, vaikka rahasatsaus Kataisen mutinan vuoksi saattaakin jäädä laihaksi.
Ja koska Vanhanen on talousministerinsä varjossa luisumassa politiikan sivuraiteelle, hän suuntaa pääoman suuntaan pienen näpäyksen. Finanssitalouden tarkempi kontrolli on ehdottoman välttämätöntä, kansainvälistä ilmastonsuojelusopimusta tietenkään unohtamatta, hän painottaa.
Vanhasen mieli on masentunut. Mihin Katainen pyrkii lainavalituksellaan? Onko siinäkin Sailas takana? Kokoomuksen porukka näyttää lähtevän valtiomiesmäisesti ”velkaantumista” torjumaan. Uskovat varmaan lisäävänsä kannatusta. Mieleen nousee synkkiä kuvia viidentoista vuoden takaa. Eikö se Katainen pirulauta muista? Jaa, se oli vain parikymppinen silloin, ei se käsitä.
Meillä on tasan kaksi vaihtoehtoa. Joko otetaan lainaa ja elvytetään, tai sitten päästetään markkinameininki valloilleen. Jälkimmäinen tietää kurjia aikoja, myös meidän kannatukselle.
Pääministerin aivoissa naksahtaa. Minäkö väritön virkamies ja kokoomuksen juoksupoika? Ei perskuta, nyt tehdään pojat politiikkaa. Tämä hallitushan ei 90-luvun lamamallia kopioi. Jos ei puhe kuulu, se on vaalien paikka. Ja illalla otetaan tuoremehu tuplana.
LISÄÄ KIRJOITTAJALTA:
- » Lomailun elähdyttävästä vaikutuksesta 13.8.2009 15.49
- » Koottuja selityksiä, vääriä johtopäätöksiä 13.7.2009 14.09
- » Brysselin-koneeseen 3.6.2009 18.08
- » Kuntakriisin sosialistinen perspektiivi 24.4.2009 06.00
- » Kokoomuksen koodi 17.3.2009 06.00
- » Vasemmistoliiton punavihreä päänsärky 6.3.2009 06.00
- » Urpilainen nokikolarina 18.2.2009 06.00
Huorasatu ja Eurokriisin anatomia maailmalle
Laura Gustafssonin esikoisromaanin käännösoikeudet on myyty Saksaan ja Ranskaan.
Tukijat kaikonneet: Guzenina vetäytyy SDP:ssä
Miljoonat naiset eivät saa äänestää Egyptissä
Nuoret arvostavat sanomalehtiä vanhempia enemmän
Hyvästä kauppatavasta räikeään mainontaan
Luksustaloja Turun kulttuurimaisemaan
Hyvästä kauppatavasta räikeään mainontaan
Ihmiskuvaa, maailmankuvaa
Lapsuuden kaupunki
Isien ja äitien maa
Kaupallinen onnen kerjäläinen
Kadonneen aarteen metsästäjät
Hoivaintti
Mitä EU voisi tehdä Ukrainassa?
Hollanden voitto
Mitä syrjäytyminen on?
Komiikka tuo hetken helpotuksen
Mökkimurto ja muita ylläreitä
Julkista tilaa
Hengailu on poliittista
Hamppukaupan uudet käänteet Hollannissa
Porvaristo ilman proletariaattia
Laiskottelua ja lakkojen murtamista
Kuka voittaa Bahrainissa?
Proletariaatti
Kiusataan isompia
Herra Rahkosen leivonen
Ilmastonmuutoksen kiistäjien salaiset kansiot
Lisäsopeutus
Sosiaalista eksotiikkaa
Nirsoilijan tunnustuksia


keskustele aiheesta
Tulosta
Facebook
Google
del.icio.us
MySpace
Twitter
Lähetä sähköpostina
