Irlannin hallitus esittää toistuvasti, että Kreikan tulisi seurata Irlannin esimerkkiä: niellä talouskurista koostuva lääkkeensä ja siten elpyä. Irlannissa toimivina tutkijoina tiedämme, että tämä väite on syvästi virheellinen.
Ensinnäkin Irlanti on paljon Kreikkaa avoimempi talous. Irlannin BKT:n viimeaikainen kasvu perustuu pitkälti lääkkeiden tyyppisten tuotteiden vientiin, joilla on vakaa kansainvälinen kysyntä. Kreikan talouden huomattavasti suljetumpi rakenne tekee tämän jäljittelystä mahdotonta.
Toiseksi koetun kasvun hyödyt eivät ole valuneet Irlannin kansalaisten suurelle enemmistölle. Työttömyys on toki vähentynyt, mutta nettomaastamuutto on ollut työllisyyden kasvua suurempi. Tämän lisäksi kasvava osuus töistä on osa-aikaisia, epävarmoja ja jopa palkattomia. Keskipalkat jatkavat laskuaan. Arviolta joka neljännen työssäkäyvän ihmisen palkka ei riitä perustarpeiden tyydyttämiseen. Syvässä ja jatkuvassa köyhyydessä elävien lasten osuus kaksinkertaistui vuosien 2008 ja 2013 välillä 12 prosenttiin.
Sekä työssäkäyvät että työvoiman ulkopuoliset ovat kärsineet verojen korotuksista, muun muassa uusista kiinteistöveroista ja vesimaksuista sekä palveluiden leikkauksista. Viimeisin leikkaus kohdistui useiden yksinhuoltajien saamaan tukeen – kyseessä on jo valmiiksi raskaasta puutteesta kärsivä ryhmä.
Kolmanneksi väite siitä, että tehtyihin sopimuksiin perustuva Irlannin velkojen uudelleenjärjestely olisi tukenut tätä ”edistystä” on heikolla pohjalla. Vuoden 2013 sopimus Irlannin valtion maksusitoumuksiin perustuvasta velasta muutti pehmeän (ja mitätöitävissä olevan) velan varsinaiseksi valtionvelaksi, joka täytyy maksaa kokonaisuudessaan vuoteen 2053 mennessä.
Yhteenvetona voidaan todeta, että Irlannin ”elpyminen” on ollut osittaista, epätasa-arvoista ja monissa tapauksissa näennäistä. Se ei missään nimessä edusta sellaista mallia Kreikalle tai millekään muulle maalle, mitä kannattaisi seurata.
Sen sijaan osoitamme solidaarisuutta Kreikan kansaa kohtaan, heidän taistellessaan epäoikeutetun velan mitätöintiin perustuvan ja kaikkia hyödyttävän todellisen taloudellisen elpymisen puolesta.
Allekirjoittaneet yli 100 irlantilaista tutkijaa, julkilausuman koordinaattori Harry Brownen lisäksi muun muassa Andy Storey, John Geary, Bryan Fanning, Mary Gallagher, Margaret Kelleher, Gerardine Meaney, Dara Downey, Alice Feldman, Jane Grogan, Anne Mulhall, John Baker, Theresa Urbainczyk, Kieran Allen, Ailbhe Smyth, Julien Mercille, Marie Moran, Kathleen Lynch, Mariya Ivancheva, Theresa O’Keeffe, Judy Walsh, Mary Purcell, Maggie Feeley, Mary McAuliffe, Roland Erne, Katherine O’Donnell, Sean L’Estrange, Mary Alacoque Ryan, Mark Price, Kathryn Keating, Tom Murray, Amanda Slevin, Sharae Deckard, Michael O’Flynn, Ciaran Cosgrove, Barbara Bradby, Norah Campbell, Sinead Pembroke, Jude Lal Fernando, Helena Sheehan, Eugenia Siapera, Jenny Williams, Paola Rivetti, Maeve O’Brien, Marnie Holborow, Karen Devine, Eileen Connolly, Antonio Toral, Kenneth McDonagh, Ellen Reynor, Mark O’Brien, Alexander Baturo, Luke Gibbons, Joe Cleary, Peadar Kirby, Ann Hegarty, Rory Hearne, Mary Gilmartin, Bernie Grummell, Colin Coulter, Laurence Cox, Sinead Kennedy, Robert Aiden Lloyd, John Reynolds, Pauline Cullen, Catherine Friedrich, Chandana Mathur, Michael Byrne, Steve Coleman, Jamie Saris, Sinead Kelly, Rosie Meade, Piaras Mac Einri, Clare O’Halloran, John Maguire, Colin Sage, Lydia Sapouna, Féilim Ó hAdhmaill, Conleth D. Hussey, Eoin Devereaux, John Lannon, Lee Monaghan, Mikael Fernström, Eithne Murphy, Lionel Pilkington, Paul Michael Garrett, Brian O’Boyle, Michael Pierse, Goretti Horgan, Brian Hanley, Alan Grossman, Michael Carr, Pat Hannon, James Rock, Michael Foley, Fabian McGrath, Jim Roche, Martin Hanrahan, Richard Fitzsimons, Edward Brennan, Tom O’Connor, Brian McMahon, Kevin Farrell, Niamh McCrea, Martin Marjoram, Tom Boland, Justin Carville, Cormac Deane, Mark Curran, Paula Gilligan, Maurice Coakley, Barry Finnegan, David Hughes.