Äsken käydyt eduskuntavaalit antavat aihetta ajatella menneitä ja tulevia yhteiskunnallisia asioita moneltakin kantilta.
Vasemmistolla oli todella hankala asema lähteä näihin vaaleihin. Yksi haasteellinen asia oli pitkäaikaisten edustajien jääminen pois eduskunnasta, toinen iso asia oli edelleenkin median suhtautuminen vasemmistopuolueeseen. Esimerkkinä vaikkapa nämä keinotekoiset neljän suuren tentit. Näillä edesautettiin perussuomalaisten kannatusta ylöspäin, on minun arvioni. Samoin kokoomuksen medianäkyvyys loppupeleissä näytti tuottavan tulosta.
Mitä vasemmistolla sitten jäi tekemättä? Sitkeä neljän vuoden määrätietoinen työ oli mielestäni puutteellista. Ymmärrän resurssien rajallisuuden, mutta on sellaistakin työtä joka ei vaadi niin paljon varoja. En niinkään tarkoita eduskuntatyötä, vaan kentällä tehtäviä töitä.
Uusien mediavälineiden täysipainoinen hyödyntäminen olisi sellainen hanke, johon on syytä paneutua paremmin. Verkostoituminen ja näiden välineiden parempi hyödyntäminen puoluetyössä sekä tiedottamiseen perehtyneitten henkilöitten saaminen mukaan tähän työhön olisi hyvin tärkeää.
Vasemmiston vahvuus on yhteys ay-liikkeeseen. Yhteys on saatava entistä paremmalle tolalle, mutta se vaatii puolueväeltä jalkautumista ja aikaa.
Nämä vaalit opettivat ainakin sen, että kun media alkoi ennustaa kannatuksen putoamista, niin aktiiviväki alkoi tiivistää rivejään. Näin ainakin Oulun seudulla saatiin torjuttua menetykset yhteen paikkaan.
On toki huomioitava, että hyvää työtä tehtiin muuallakin Suomessa. Keskustellessani ihmisten kanssa vaalikentillä, havaitsin että he olivat huolissaan vasemmiston liukumisesta liikaa vihreyteen päin. Enää ei myöskään tehdä vaalityötä työpaikoilla kuten ennen esimerkiksi rakennustyömailla ja pajoilla. Sen vuoksi ay-puoli vuotaa. Myös Arhinmäen Paavon ennen vaaleja tekemä vierailu Kreikkaan ja tuen hakeminen siitä suunnasta vieraannutti epävarmoja äänestäjiä.
Yhden paikan menetyksen syy oli Merja Kyllösen poissaolo, niitä ääniä jäätiin vaille Kainuussa. Eikä sekään ollut tukea antavaa, kun puheenjohtaja ja puoluesihteeri juuri vaalien alla tulivat omilla perheasioillaan ulos.
Mitä sitten on tehtävä seuraavan neljän vuoden aikana? Työn on jatkuttava sitkeästi ja rehellisesti periaatteita kunnioittaen. Ajankohtaiset asiat ja mielipiteet on ilmaistava avoimesti ja selkokielisesti.
Mielestäni vaalitulos vaatii ainakin puolueen viestintäasioiden uudelleenarviointia, sisäisesti sekä ulkoisesti. Lisäksi se vaatii puolueen työntekijöiden jalkautumista entistä tiiviimpään kanssakäymiseen ay-liikkeen, eläkeläisten, nuorten ja kansalaisjärjestöjen kanssa.
Näillä muutamilla ajatuksilla kohti kesää ja mielenkiintoisia uusia aikoja.