Vasemmisto vaatii irtaantumista talouskuripolitiikasta vaatimuksenaan julkiset investoinnit ja työllisyyden tukeminen. Myös uusi vasemmisto on mukana, vaikka resepti on oikeastaan vanha.
Elvyttää pitääkin, sillä muuten saamme vastaamme kasvavan köyhyyden ja taantumuksen. Elvyttämällä voimme myös rahoittaa yhteiskunnan ekologisen uudelleen rakentamisen, kuten älykkään sähköverkon, joka mahdollistaa virran säästämisen ja syöttämisen tehokkaasti ja hajautetusti. Mutta pitkällekö elvytyksellä pötkitään?
Ekologista kriisiä ei voida enää pysäyttää. Jo pelkästään ilmastonmuutos tulee pitämään siitä huolen. Helpon öljyn aika on ohi ja strategiset resurssit ovat käymässä niukoiksi. Eurooppa ei enää ole globaalin kasvun etuvartiossa ja tietoteknologinen automatisaatio niittää työpaikkoja teollisuudessa ja palveluissa. Uusia massatöitä ei ole näkyvissä, mutta silti olisi taattava hyvinvointi kasvavalle väestölle.
Olemme hyvin mahdollisesti siirtyneet pysyvän kriisin ja taantuman aikaan. Toisen maailmansodan jälkeinen kasvu ei palaa, vaikka vasemmisto yrittää palata siihen politiikassaan.
Strategiaa on muutettava. Jos aiemmin kamppailtiin kasvun hedelmistä, niin nyt vaakalaudalla on taantuman tasaaminen. Elvytyksen merkitys on hidastamisessa. Kärkeen nousevat tavoitteet kuten työn jakaminen, yhteisötalous, perustulo ja avoin tieto.
On hämmentävää, kuinka kamppailu työn jakamisesta ja työajan lyhentämisestä laahaa kaukana historiassa. Kysyttäessä kaikki ovat sen puolella, mutta mitään ponnistelua ei ole.
Olisi irrotettava toimeentulo työstä ja työajasta – suurimman työn tekevät joka tapauksessa automaatit. Teknologiset tuottavuushyödyt olisi sosialisoitava vapaa-ajassa. Reilu perustulo takaisi kysynnän, joka tukisi palveluja ja paikallistalouksia.
Olisi luovuttava työn ihannoinnista ja kuluttajuuden moralisoinnista. Kulutus on kysynnän taloudessa keskeistä, ja miksei olisi jos robotit hoitavat hommansa. Työttömyys pitäisi rahoittaa ruhtinaallisesti, eikä joutilaisuudesta pitäisi suostua edes puhumaan. Eikä tämä ole vitsi.
Olisi käännettävä kolmas sektori ensimmäiseksi ja muutettava se palvelujen alihankkijasta uuden osallistumisen ja yhteisöllisen hyvinvoinnin tuottajaksi. Osuuskunnat mahdollistavat kuntien, käyttäjien ja työntekijöiden palvelukumppanuudet. Kirjastot, koulut ja sosiaaliasemat ovat kasvualusta kierrätyskeskusten, työpajojen ja väentalojen saaristolle. Luova talous tarkoittaa arkielämän luovaa uusintamista.
Olisi suojeltava verkkoa aineettomien rikkauksien yhteismaana yhtiö- ja valtiovaltaa vastaan. Suuri osa tiedosta ja kulttuurista jaetaan jo nyt avoimesti globaalissa tilassa. Palvelujen ja hyödykkeiden jakaminen on kasvussa. Tiedon vapaus ja avoimuus synnyttää yhä uusia tuottavuushyötyjä ja mahdollistaa työpaikkojen haltuunoton työntekijöiden toimesta.
3D-printtaus palauttaa fyysisen tuotannon paikallisiin pajoihin. Ensimmäiset tulostetut talot saavat harjannostajaisensa näinä päivinä. Metallitulostus kehittyy nopeasti. Aikamme ”iskurityöläiset” ovat nyt ”tekijöitä”, jotka työstävät koodeja ja malleja. Tehtaan portit avautuvat oppilaitoksille, joihin kaikilla tulisi olla vapaa ja elinikäinen pääsy.
Helppoja heittoja, mutta vielä helpompaa on luvata ihmisille työtä työn täydeltä. Se voi olla petollisin lupaus, jonka vasemmisto tekee, eikä edes kovin vasemmistolainen. Emmehän halua työtä talouskasvun pakosta tai talouskasvua työn pakosta – mieluummin vähemmän työtä kaikille elämisen ilosta.
Tarvitsemme enemmän taloustiedettä uuden talouden mahdollistamiseksi kuin kapitalistisen talouden uudelleen käynnistämiseksi. Jos katsomme ekologisesti välttämättömään ja teknologisesti mahdolliseen, on elvytys vain vipu työn uudelleen järjestämisen ja tuotannon hajauttamisen tiellä.
Pelaamme lisäaikaa, mutta tarvitsemme myös lisää aikaa. Vappuna vaatimuksena voisi olla ”osa-aikaduuni kaikille”.
Olen allekirjoittanut kansalaisaloitteen nollatuntisopimusten kieltämiseksi ja suosittelen samaa muillekin.