Lukion tuntijakoehdotuksissa on kaavailtu pakollisten aineiden huomattavaa vähentämistä. Tätä on perusteltu muun muassa oppimismotivaation kohentamisella. Keskustelussa on esitetty näkemyksiä, joissa on vähätelty nykyisten aineiden opiskelun merkitystä ja ehdotettu myös oppikirjojen poistamista opetuksesta.
Aineiden vähentäminen johtaisi vääjäämättömästi yleissivistyksen kapenemiseen. Oppimismotivaation parantaminen nykykoulussa on toki tarpeen, mutta samalla on pakko miettiä myös koulutuksen sisältöjä. Vaarana on, että oppimisen ilon ajatellaan syntyvän yksipuolisesti siten, että kaikki on vapaaehtoista ja helppoa. Unohdetaan, että moni onnistunut oppimiskokemus on aktiivisen työnteon ja ponnistelunkin tulos. Opiskeluinto paranee myös siten, että monipuolistetaan kaikkien oppiaineiden työtapoja ja sidotaan opiskeltavat asiat nuorten arkielämään ja ympäröivään maailmaan.
PISAssa ja muissa viimeaikaisissa tutkimuksissa näkyy jo nyt merkkejä suomalaisnuorten heikentyneestä käsitteiden hallinnasta. Jos aineiden opiskelu ei tapahdu jäsentyneesti, käsitteiden osaaminen heikentynee entisestään. Ei kai tämä ole toivottava suunta? Miten voidaan keskustella esimerkiksi maahanmuutosta, tulvista ja maanjäristyksistä tai vaikkapa hometalojen ilmanvaihdosta, jos ei tunneta peruskäsitteitä ja syy-seuraussuhteita.
Kestävän kehityksen ja globaalin vastuun sisäistäminen ovat tärkeimpiä kaikkien kansalaisten tulevaisuudentaitoja. Koulun oppiaineista etenkin maantiede käsittelee näitä teemoja.
En tarkoita sitä iänikuisen vanhaa käsitystä maantiedon opetuksesta, jossa keskityttiin karttakirjan paikannimien ulkolukuun. Nykymaantiede käsittelee ajankohtaisia aiheita, joita ovat esimerkiksi maapallon ravinnontuotanto, puhtaan veden riittävyys, luonnonvarat ja kestävä talous, arktisten alueiden tulevaisuus, ilmastonmuutos, ihmisoikeudet, monikulttuurisuus, ympäristöriskit, kehitysmaakysymykset ja globalisaatio. Tällaisten teemojen monialainen käsittely on välttämätöntä nykymaailmassa ja siksi maantieteen muuttaminen vapaaehtoiseksi on hyvin lyhytnäköistä.
Toivon painokkaasti, että lukion tuntijaosta päättävät tahot katsovat tulevaisuuteen ja ymmärtävät tieteiden ja taiteiden yleissivistyksen, kestävän kehityksen ja globaalin vastuun välttämättömyyden.