Heikki Patomäki esitteli Viikkolehdessä (7.6) ”Eurooppa- ja globaalipoliittisen aloitteen”. Heikki löytää siinä vasemmalta pelitilaa ”sosiaalidemokraattisille federalisteille”, jollaiseksi hän kai lukee itsensä.
Siihen, että vasemmalla ollaan sosiaalidemokraatteja, ei minulla ole huomautettavaa. Laitavasemmalla me kuitenkin olemme historiallisesti olleet yhden a:n (sosiali)demokraatteja, siis sosialisteja, toisin kuin nämä kahden a:n (sosiaali)demarit.
Federalismi sen sijaan on ongelma. Kataisen hallituksen ohjelman mukaan ”yhteisöllisyyteen perustuva toimintatapa on paras tapa taata unionin vakaa ja tasapuolinen toiminta sekä demokratian toteutuminen”. Tämä ”yhteisöllisyys” on sitä euroslangia, jolla federalistit pukevat valekaavun liittovaltio-projektinsa ylle. Kun Alexander Stubb pääsee sanomaan, että ”uudella hallituksella on Suomen historian EU-myönteisin hallitusohjelma”, se merkitsee lisää Eurooppaa eli lisää liittovaltioimista.
Miten turvataan pienten maiden valta?
Federalismia on se, että EU:sta tehdään tulonsiirtounionia ja jäsenmailla on yhteisvastuu toinen toistensa veloista. Pankkiunionissa meidät pannaan turvaamaan sekä muiden maiden pankkien konkurssinpelastustoimet että konkurssipankkien tallettajien säästöt. Kun Heikin politiikassa ”pääpaino olisi fiskaalisissa keinoissa” ja ”rahapolitiikka olisi sille alisteista”, se merkitsee yhteisiä veroja ja keskusvallan päätäntävaltaa verorahojen käytöstä.
Emun kokemukset opettavat, että fiskaaliunioni vaatii toimiakseen suomalaisen yhteiskunnan rakenteiden samanlaistamista muiden EU-maiden kanssa. Se merkitsee loppua pohjoismaiselle hyvinvointivaltiolle, jolta viedään rahoitus.
Heikin ongelma on, että hän ei määrittele demokratia-käsitettä. Niin ollen hän voi kutsua parlamentaariseksi demokratiaksi sitä, että ”komissio olisi suoraan vastuussa parlamentille, jonka keskuudesta komissaarit valitaan. Parlamentti päättäisi budjetin ja lait.”
On kysyttävä, miten valitaan tällainen parlamentti? Miten turvataan pienten maiden valta, jos isojen maiden äänestäjät valitsevat Euroopan laajuisessa vaalissa myös pienten maiden edustajat?
Heikki kyseenalaistaa ay-liikkeen aseman osana vasemmistolaista työväenliikettä, jos EU voi ”harjoittaa palkkaneuvottelujen koordinointia ja muutoinkin yhtenäistä tulo- ja palkkapolitiikkaa”. Sellainen korporatismi muistuttaa enemmän fasistista kuin demokraattista valtiomallia.
Heikin mallin mukaan ”perussopimuksia voitaisiin muuttaa valitsemalla yleisillä eurovaaleilla konventti, jonka tekemä luonnostelma alistettaisiin kaksinkertaiselle kansanäänestykselle.”
Minulla on karvaita kokemuksia siitä ainoasta konventista, joka tätä tarkoitusta varten oli kutsuttu koolle. Sen jäsenenä puhun demokratian murskajaisista, ja perustelen tämän näkemyksen kirjoissani Perustuslaki. Nyt ja Perustuslakikysymys. Ongelmat aukeavat, jos Heikki kertoo, miten valitaan tällaisen konventin jäsenet ja voivatko hänen kansanäänestyksessään suurten maiden äänestäjät äänestää joukkovoimalla pienten maiden kansalaisille perustuslain.
Jo näillä perusteilla totean, että Heikin käyttämä sana ”sosiaalidemokraattinen” ei määritä hänen esittämänsä liittovaltion rakenteellista muotoa. Sitä riittää kuvaamaan pelkkä sana ”federalistinen”, joka on EU:n liittovaltioimista ilman kansallista demokratiaa. Tältä pohjalta vasemmistoliitto ei voi mennä eurovaaleihin.