Kenen ehdoilla valmistellaan vanhuspalvelulakia?

Eri poliittisten tahojen kesken vallitsee varsin suuri yksimielisyys siitä, että huonokuntoisille vanhuksille järjestettävistä palveluista pitää säätää lailla. Tähänastiset suositukset ja ohjeet eivät ole taanneet palvelujen saatavuutta ja laatua.

Sosiaali- ja terveysministeriö on valmistellut lakiluonnoksen, joka lähetettiin keväällä 2011 laajalle lausuntokierrokselle. Lausuntoa pyydettiin yhteensä 94 taholta, joista vain 6 oli vanhuksia edustavia järjestöjä. Muut lausunnonantajat olivat viranomaisia, kuntia, asiantuntijatahoja sekä vanhuspalveluja tuottavia yrityksiä. Vanhusten oma ääni on sivuutettu lain valmistelussa.

Kuvastaako tällainen lain valmistelu sitä, että vanhukset nähdään vain toiminnan kohteina, mutta ei itse aktiivisina toimijoina? Vaikka lakiluonnoksen sisällössä painottuvat huonokuntoisten vanhusten hoitoon ja hoivaan liittyvät kysymykset, tulee lainsäädännön tavoitteena olla myös vanhusten toimintakyvyn ylläpitäminen ja parantaminen.

Vanhusten oma ääni on sivuutettu lain valmistelussa.

Vanhukset ja heidän järjestönsä ovat parhaita asiantuntijoita näissä kysymyksissä. Hoiva- ja terveysalan yrittäjät tekevät bisnestä, ja kuntien johto tavoittelee usein vain lyhyen aikavälin säästöjä.

Lakiluonnoksen mukaan palvelut on toteutettava niin, että se mahdollistaa iäkkään henkilön asumisen kotonaan tai kodinomaisessa ympäristössä niin pitkään kuin mahdollista.

Huonokuntoiselle vanhukselle kotona asuminen merkitsee usein yksinäisyyttä, vähäisiä liikkumismahdollisuuksia ja virikkeiden puutetta, mitkä heikentävät vanhuksen kuntoa entisestään. Jopa sellaisissa kunnissa kuin Helsingissä, missä vallitsee asuntopula, vannotaan vanhusten kotihoidon nimeen.

Järkevämpää ja inhimillisempää olisi rakentaa vanhustentaloja, joissa vanhuksella on oma pieni koti mutta samalla seuraa ja harrastuksia sekä mahdollisuus saada palveluja, kun niitä tarvitsee. Näihin pitäisi päästä jo siinä vaiheessa, kun vanhus on vielä omatoiminen ja sopeutumiskykyinen, jolloin raskaan hoidon tarve myöhentyy.

Lakiluonnoksessa on paljon hyvää, mutta siinä ei puututa keskeisiin ongelmiin, kuten hoitohenkilökunnan riittämättömyyteen tai hoidossa olevien vanhusten itsemääräämisoikeuden riistoon.

Henkilökunnalle esitetään ilmoitusvelvollisuutta epäkohdista, mutta tämän toteuttaminen voi olla hyvin vaikeaa erityisesti yksityisissä laitoksissa. Hoidossa olevalla henkilöllä pitäisi itsellään olla tämä oikeus, samoin hänen sukulaisillaan tai hänen nimeämällään luottohenkilöllä.

STM:n taholta on kerrottu, että lakia valmistellaan mahdollisimman avoimesti, ja että lakiehdotus on tarkoitus antaa eduskunnalle syksyllä 2012. Ministeriön tulisi nyt avata valmistelu vanhuksia edustaville järjestöille, jotta vanhusten oma ääni saadaan kuuluville.

Mirja Arajärvi
Helsinki