17.10.2011 09.59

Lehtikuva/ Pekka Sakki

Kirjoittajan mukaan suomalaiset kannattajat ovat hyvinkäyttäytyviä ja rauhallisia eikä Suomessa ole huligaaniongelmaa.

Koska jalkapallon seuraaminen kriminalisoitiin?

Viime perjantaina koin jotain sellaista, mitä en olisi uskonut 2010-luvun Suomessa joutuvani kohtaamaan. Olin menossa kavereideni kanssa katsomaan Suomi–Ruotsi-jalkapallomaaottelua.

Päästyäni sateisen stadionin porteille minua odotti kuitenkin yllätys: katsomon sijaan tieni veikin poliisiauton kyydissä Kisahallin poliisiasemalle, jossa minusta otettiin ylös kaikki mahdolliset tiedot kuvineen. Mitään kunnollista selitystä tälle kiinniotolle en missään vaiheessa saanut ja minut vapautettiinkin heti rekisteröimisen jälkeen, koska mitään näyttöä tai syytettä ei minua vastaan esitetty.

Otteluun en kuitenkaan enää päässyt – syynä tähän oli jokin mystinen ja tarkentamaton ”jotain”, mitä olin kuulemma ”joskus” tehnyt. Lienee turha edes mainita, että vaikka jalkapalloa seuraan intohimoisesti ja aktiivisesti, en ole koskaan katsomossa tehnyt mitään sellaista joka olisi vaarantanut turvallisuutta tai oikeuttanut kiinniottoni. Peleissä seisomista ja laulamista ei liene vielä Suomessakaan kielletty?

Valitettavasti tämä tapaukseni on vain osa isompaa kuvaa, jossa Suomen poliisi yhdessä Palloliiton kanssa on päättänyt lähteä kitkemään ongelmia suomalaisista jalkapallokatsomoista. Todellisuus on kuitenkin se, että näitä ongelmia on vuosien varrella ollut häviävän pieni määrä, ja poliisin viimeaikaiset operaatiot ovatkin monen mielestä tuntuneet ylimitoitetuilta ja mielivaltaisilta. Kokonaisuudessaan suomalaiset kannattajat ovat hyvinkäyttäytyviä ja rauhallisia eikä Suomessa ole todellakaan minkäänlaista huligaaniongelmaa.

Jostain syystä jalkapallokannattajat ovat kuitenkin nyt joutuneet leimatuiksi silmätikuiksi, joita poliisi tuntuu usein käyttävän ”huliganismin” varjolla suorastaan joukkojenhallinnan harjoituskohteina muiden ongelmien puuttuessa Suomesta.

Seurajoukkuepuolella olemme koko kauden saaneet olla siinä tilanteessa, että usein poliisi kuvaa kannattajaryhmää muutaman metrin päästä videokameralla.

Samaan aikaan kannattajista on alettu kerätä ”huligaanirekisteriä”, jonka olemassaoloa eivät enää kehtaa suoraan kieltää poliisiviranomaisetkaan ja joihin ilmeisesti myös nämä kuvatut videot päätyvät.

Kokonaisuudessaan tällaisen rekisterin kasaaminen ja ylläpitäminen on mielestäni vähintäänkin epäilyttävää – erityisesti kun tähän rekisteriin pääsemiseksi ei ilmeisesti tarvitse tehdä mitään väärää, rikollisesta puhumattakaan. Tältäkin kaudelta löytyy esimerkkejä, joissa kiinniottoon ja rekisteröintiin on riittänyt pelkkä hyvähenkinen Youtube-video tai poliisitoiminnan kritisointi.

Haluan korostaa että poliisin toiminta Suomessa on suurimmalta osaltaan esimerkillistä, mutta mielestäni Suomen kaltaisessa vapaassa oikeusvaltiossa tällaisten rekistereiden kasaaminen ei kestä kovinkaan paljoa päivänvaloa.

Matti Levomäki
Helsinki