Käynnissä ovat paraikaa hallitusneuvottelut eli valtakunnalliset takinkääntö – ja mielipiteidenvaihtopäivät. Vaikka keskusteltavana on politiikan koko kirjo, nuttujen nurinmeno kohdistuu ennen muuta EU:n pankkitukeen.
Olen taipuvainen olemaan samaa mieltä oppositioon jäävän nykyisen ministerin Mauri Pekkarisen kanssa: tulossa ei ole mitään sellaista, joka oikeuttaisi vasemmistopuolueet muuttamaan vaalien alla esittämiään kantoja.
Kun esitetään hurskas toivomus siitä, että yksityiset sijoittajat jatkaisivat ongelmamaiden luototusta, se on saddukeusten hurskautta farisealaisia vastaan. Sijoittajien käyttäytymisen ratkaisee pääoman tuotto-odotus eikä Kataisen hallituksen nöyrä toivomus.
Kun puhutaan sijoittajavastuusta, se on sitä; että pankit ja muut sijoittajat pannaan itse kantamaan niille maksukyvyttömille velallisille lainatusta rahasta syntyvät luottotappiot. Kataisen hallitus tulee vaatimaan sijoitusvastuun nimissä aivan päinvastaista menettelyä vaatimalla velallisia antamaan sijoittajille vakuuksia luottotappioiden synnyn ehkäisemiseksi! He kutsuvat sijoittajavastuuksi valtion omaisuuden yksityistämistä alehintaan, ja se muistuttaa meitä siitä , miten edellisen kerran vallassa ollessaan demarit lahjoittivat valtion omaisuutta yksityisomistukseen. Uudelle hallitukselle sijoittajavastuu tuntuu olevan valtion vastuu sijoittajien voitoista eikä sijoittajien omavastuu niiden ottamista ylisuurista riskeistä.
Entä mikä kanta meidän on otettava hallitusohjelmassa mainittavaan pankkiveroon?
Minusta se ei toimi tulevien kriisien ehkäisyvälineenä. Veron tuottoa ei ensiksikään voitaisi käyttää valtion menojen maksuun, koska kyseiseen tarkoitukseen korvamerkityt veroeurot pitäisi rahastoida, jotta ne olisivat ajallaan käytettävissä aiottuun tarkoitukseen. Verot siis nousisivat, mutta rahoja ei saataisi hyötykäyttöön. Toisekseen vero ei voisi olla niin suuri, että se riittäisi pelastamaan jonkun kolmesta suuresta pankista suurten luottotappioiden ja/tai talletuspaon seuraamuksilta. Viimeksi mainittuun ongelmaan meillä on jo talletussuojarahasto kansalaisten talletusten turvaksi, mutta se on alimitoitettu. Se ei pysty nykyisellä pääomallaan (700 miljoonalla eurolla, jonka tuotto on alle 3 %) turvaamaan säästäjien varoja yleisen talletuspaon oloissa. Rahaa ei ole varalla kuin noin yksi (1) prosentti niistä kansalaisten talletuksista, jotka EU vaatii turvaamaan 100 000 euroon saakka per asiakas ja per pankki.
Maailmanlaajuinen tai edes eurooppalainen transaktiovero on sekin vain toiveajattelua, kannatettavaa sinänsä, mutta ei tulollaan, vaikka se saataisiin Suomen hallitusohjelmaan.
Minua hävettää, jos puolueeni panee nutun nurin näissä asioissa, joissa kannat liittyvät tässä vaiheessa EU:n tilapäiseen vakausmekanismiin (ERVV). Se ei ole EU:n toimielin, vaan valtioiden välinen sopimus ja luxemburgilainen osakeyhtiö kuten myös tulossa oleva pysyvä mekanismi (EVM).
Pysyvän järjestelmän EVM:n antama apu voi olla 700 miljardin euron arvosta lainoja, takauksia ja valtioiden lainapapereiden ostoja markkinoilta. Avun muodoista päättää hallintoneuvosto, jossa äänestäviä jäseniä ovat EMU-maiden valtiovarainministerit. Päätöksentekotapa on yleisesti määräenemmistö (80 %) äänistä , jotka määräytyvät maiden rahoitusosuuden mukaan. Sekä Saksalla (27,146 %) että Ranskalla (20,386 %) on riittävä määrä ääniä veto-oikeuteen. Yhdentoista (17:sta) pienimmän jäsenmaan äänet eivät yhteenlaskettunakaan riitä veto-oikeuteen.
Minusta Vasemmistoliitolla pitää olla EVM:iin nähden yhdenmukainen kanta kuin mikä sillä oli eurooppalaiseen pankkitukeen ja ERVV:iin ennen vaaleja.
Kun googlasin fariseuksia ja saddukeuksia, törmäsin Matteuksen evankeliumin kohtaan, joka kuvaa mielestäni hyvin Vasemmistoliiton hallitusasenteesta meille ulkopuolisille syntynyttä kuvaa:
He sitovat kokoon raskaita ja vaikeasti kannettavia taakkoja ja panevat ne ihmisten hartioille, mutta itse he eivät tahdo niitä sormellaankaan liikuttaa. Ja kaikki tekonsa he tekevät sitä varten, ett ihmiset heitä katselisivat. He tekevät raamatunlausekotelonsa leveiksi ja vaippansa tupsut suuriksi ja rakastavat ensimmäistä sijaa pidoissa ja etumaisia istuimia synagoogissa, ja tahtovat mielellään, että heitä tervehditään toreilla.
Arvon neuvottelijat, käykääkin toreilla testaamassa toimenne.