Miltä suvaitsevaisuus maistuu?

Kuulin joskus taannoin Vasemmistonuorten juhlista, missä oli tarjottu pelkästään kasvisruokaa. Kaikki ko. pumpun työntekijät ovat ilmeisesti jonkun sortin kasvissyöjiä eikä heidän mielestään muidenkaan tule lihaa syödä. Näin ymmärsin paikalla olijoiden puheista.

Ymmärrän hyvin perusteita tälle henkilökohtaiselle valinnalle, kieltäydyinhän itsekin pitkälti lihasta nuorisoliittolaisvuosina, tosin lähinnä esteettisistä syistä toisen asteen koulutuksessani käsittelemieni liha- ja sisäelintuttavuuksien johdosta.

Normaaliin sekaruokavalioon siirryin arkielämän realiteettien pakottamana. Kasvinruokavalio kun vaatii panostusta, rahaa, aikaa ja terveyttä. Mitään näistä ei köyhällä tavisrealistidealistilla silloin ollut, eikä kyllä nytkään. Onnistuneen kasviruokavalion kokoaminen hyvin tarkkaa. Soija on yksi keskeinen ruoka-aine ja huonosti korvattavissa muulla.

Toisten mielestä eläinten tappaminen ja syöminen on melkein kannibalismiin verrattavaa touhua, toisten mielestä täysin normaalia eläinlajien kuten ihmisten toimintaa. No, kysymys oli kuitenkin suvaitsevaisuudesta, kulkeeko sen raja yhtä matkaa oman näkemyksen kanssa vai ollaanko oikeasti suvaitsevia, hyväksytäänkö ja ollaan valmiita elämään myös sen itsestä erilaisen näkemyksen kanssa perustelluissa puitteissa.

Ollaanko siis valmiita tarjoamaan oikein tuotettuja liharuokia, vaikka itsestä se olisi pahinta mitä voi syödä. Asiaan ja eläinten elinoloihin lienee myös parempia ja suorempia vaikutuskanavia.

Asioiden vieminen pienten vihreiden tasolle käy suurimmalle osalle ihmisistä hyvästä huumorista, niin kaukana se on heidän maailmastaan. Tämä ryhmä on kuitenkin se, joilla olisi halutessaan mahdollisuus asioihin suuresti vaikuttaa.

Irma Taavela, Hämeenlinna

keskustele aiheesta

Tulosta

jaa

Facebook
Google
del.icio.us
MySpace
Twitter
Lähetä sähköpostina