30.8.2010 13.25

Pienyritykset ovat suurpääoman herkkupaloja

Vasemmistoliiton puheenjohtaja Paavo Arhinmäki muistutti eduskuntaryhmänsä kesäkokouksessa monien itsensä työllistäjien ja pienyrittäjien olevan samassa asemassa perinteisten duunareiden kanssa. Epävarmuus toimeentulosta, pienet palkat ja pitkät työpäivät yhdistävät.

Viime vuonna pantiin vireille lähes 3 100 pienyritysten konkurssia, joka kosketti yhteensä 13 600 työntekijää. Suomessa alle 10 hengen yrityksiä on lähes 300 000. Ne työllistävät noin 400 000 työntekijää. Yli 500 hengen yrityksiä on noin 300. Ne työllistävät 425 000 työntekijää. Suuryritysten liikevaihto on 2,5-kertainen pienempiinsä verrattuna, vaikka työntekijämäärä on molemmissa suunnilleen sama.

Arhinmäki vaati nykyistä vahvempaa lainsäädäntöä, jotta omalla työllään elävät yrittäjät voisivat toimia tasavertaisina suhteessa suurten pääomien hallitsemiin yrityksiin.

Pääoman perusperiaate on ostaminen voitolla myymistä varten. Tavaran kiertokulun kaava puolestaan on yhden tavaran myyminen toisen tavaran ostamiseksi. Pienyrittäjän työn tuotteet muuttuvat pääomaksi, jos hänellä on varaa palkata vierasta työvoimaa.

Marxin mukaan pääoma ei synny yksilöllisestä toiminnasta vaan yhteiskunnallisesta joukkoilmiöstä tuotantoprosessin yhteydessä. Pääoman synnyn edellytyksenä on ”vapaan” työläisen olemassaolo. Hänen on oltava vapaa esteittä ja rajoituksitta myymään työvoimansa. Hänen on oltava vapaa maasta ja tuotantovälineistä. Marx kutsuu häntä isännättömäksi työläiseksi, proletaariksi, joka ei voi muutoin elää kuin työvoimaansa myymällä.

Miten sitten yksityisyrittäjä poikkeaa tästä ”isännättömästä työläisestä?” Siten, että yrittäjä on itse itsensä isäntä ottaen harteilleen tuotantovälineiden omistamisen sekä yrittäjäriskin. Yhteiskunnalliselta asemaltaan pienyrittäjä on lähinnä vapautetun roomalaisen orjan ja 1800-luvun torpparin välimuoto: markkinoiden armoille eristetty yksilö, joka yrittää selviytyä kilpailussa toisia kaltaisiaan vastaan.

Yksityisyrittäjä-titteli on veruke, jolla suurpääoma kiskoo yrittäjäksi taiotusta työntekijästä lisäarvon ulkoistamalla omat sijoitus- ja tuotekehittelyriskinsä. Yrittäjän omaksi asiaksi jää, miten hän palkkansa ansaitsee. Näennäisenä vapaana yrittäjänä hän on vapaiden suurpääoman hallitsemien markkinoiden lähes lainsuojatonta vuokratyövoimaa. Tuotteiden alhaiset hinnat, eli edullisimmat tarjoukset ovat seuraus tuottajan köyhyydestä eikä seuraus hänen työnsä tuottavuudesta. Tämä on kiristyskapitalismin perussääntö.

Kapitalismi uudistaa tuotantoprosessia vain tuottajan kärsimyshistorian hinnalla. Se kuivattaa rikkauden alkulähteet, maan ja työläisen. Pysyvän pääoman kasaantuminen tuotantovälineisiin aiheuttaa runsaudenpulia, joita taloustieteessä kutsutaan taloudelliseksi taantumaksi. Syynä on se, että kulutus ei pysy tuotannon tahdissa ja sitä kautta kulutuskysyntä ehtyy. Siksi kapitalistien on myytävä tuotantovälineitä, tehtaita sekä kokonaisia tuotannon aloja ja siirrettävä pääomia alalta toiselle. Tässä siirtymävaiheessa kutsutaan pienyrittäjät hätäaputöihin alihankkijoina. Kun pienyritys alkaa kehrätä pääomaa, napsaisee suurpääoma tämän uutteran herkkupalan suuhunsa pois tervettä kilpailua häiritsemästä.

Juha Drufva, Tampere