Vasemmistoliiton tavoitteet vuosille 2010–2015 sisältää luettelonomaisesti otsikot:
– Kohti uutta hyvinvointia
– Mielekkäästä työstä riittävä toimeentulo
– Ketään ei jätetä
– Asumisesta kohtuuhintaista
– Yhteiset ja laadukkaat julkiset palvelut
– - Laadukkaat terveys- ja hoivapalvelut kaikille
– Sivistys ja koulutus luovat tasa-arvoa
– Taide luo hyvinvointia
– Mahdollisuus mielekkääseen liikkumiseen
– Maailmantalous kestävälle pohjalle
– Talous ihmisiä varten
– Verotus oikeudenmukaisemmaksi
– Ympäristöä ei saa alistaa voitontavoittelulle
– Maahanmuuttopolitiikkaa uudistettava
– Demokratiaa ja ihmisoikeuksia
– Tasa-arvoiseen ja avoimeen yhteiskuntaan
– Hyvinvointia koko maahan
– Vastuullista turavallisuuspolitiikkaa
Tässäpä tuo 18 kohdan tavoitteisto on esitelty, mutta missä on se ”punainen viiva”? Kun on kysymys puolueen omista tavoitteista, sopisi asiat esitellä edes hiukan enemmän omina aktiivisen toimijan tavoitteina. Tämä passiivimuotoinen luettelo tuskin vakuuttaa ketään ja herättää toimimaan yhdessä (keiden kanssa?) yhteisesti sovittujen tavoitteiden ja päämäärien puolesta.
Sanat me tavoittelemme, me tahdomme, me vaadimme, me teemme, me vastustamme, me edistämme, me luomme ja niin edelleen näyttävät kadonneen pasiivimuotojen muurin taa. On kuin puolueelta puuttuisi rohkeus sanoa asiat suoraan ja selkeästi. On myös kuin puolueelta puuttuisi kokonainen tahtotila.
Olen aiemminkin sanonut, että puolueen pitää näyttää ja kertoa selvästi sanoen, mitä se tahtoo, mihin se pyrkii, mitä se vastustaa ja miksi, miksi se tahtoo sitä ja miksi se tahtoo tätä. Kun tällaista tahtotilaa ei puolueella edes asiakirjoissaan näy, on sekä jäsenistön että kannattajien hankalaa ellei suorastaan mahdotonta nousta yhteisrintamaan tekemään yhteisiä asioita. Minkä puolesta ja mitä vastaan? Ja miksi?
Passiivinen asioiden kirjaaminen tekee näitä asioita lueskelevastakin helposti passiivisen: on kuin jonkun muun pitäisi tehdä jonkun hyväksi jotain tai olla tekemättä.
Nyt puuttuu tämä ”punainen viiva” tämä vasemmiston historiallinen tahtotila!
Propagandan ja mainostamisen ”salaperäiset” tehokeinot puuttuvat tältä vasemmistolta, mutta porvaristolta ne eivät puutu. Vasemmistolta puuttuu rohkeus olla oma itsensä, tämä työväenliikkeen historian kivijalka! SKDL:n lakkauttaminenko se tekee näin totaalisesti jäsenistöstä ja kannattajista juurettomia. Ilman juuria ei puoluepuukaan voi kasvaa: kukkavaasissakin leikkokukilla on taipumus kuihtua varsin pian pois. Ei auta Y- eikä muutkaan lannoitteet, jos ei ole juuria!
Vasemmistolla on kuitenkin ainakin ennen ollut juurensa. Ne ovat olleet peräti niin sitkeät, että aiemmin kylmimmätkään oikeistopuhurit eivät niitä saaneet palellutetuksi pois. Mutta jos ne itse katkoo, niin kuihtuminen ja kuivuminenhan siitä seuraa tukevimmallekin puulle.
Olen, siis ajattelen! Näinhän sen pitäisi todellisuudessa mennä. Vasemmistoliitto on vielä olemassa, joten nyt myös ajattelemaan, ajattelemaan niin voimallisesti, että se näkyy ja kuuluu tahtotilana ja kertoo, että tällä liikkeellä on juuret, ja ne ovat työväenliikkeessä! Nyt vain työväki on sekin ”muuttuva suure”, joten juurtenkin on uusinnettava itseään. Mutta ilman tahtotilaa se ei onnistu.
Rikkaus lisääntyy jakamalla? Näin ehkä voi olla, mene ja tiedä, mutta arvo lisääntyy työllä ja tasa-arvo jakamalla , jos ollaan vähänkään rehellisiä.