11.6.2010 15.45

Vasemmistoliitto käännekohdassa

Tuleva puoluekokous on Vasemmistoliitolle kriittinen. Puolueen pitkäaikainen laskusuhdanne voidaan joko kääntää nyt tai jatkaa kohti puolueen poiskuihtumista. Se on edessä, jos puolue ei ala aidosti toimia yhdessä kansalaisten kanssa. Kärjistäen: on valittava, kerrommeko kaikkitietävinä päättäjinä ihmisille, mikä heille on parasta vai toimimmeko yhdessä heidän kanssaan asioiden ajamiseksi.

Joko teemme politiikkaa ihmisten puolesta tai ihmisten kanssa. Jäsenistö johtaa puoluetta. Otamme ihmisiltä aloitteita, viemme niitä eteenpäin ja kerromme tehokkaasti takaisin, mitä saavutimme. Pohdimme yhdessä jäsenten ja potentiaalisten äänestäjien kanssa keinoja, kuinka saavutamme enemmän. Kokoomus on tehnyt näennäisesti näin, mutta myös tämän operaation poliittinen tarkoitus on tietenkin vain omistajien edun ajaminen.

Puoluepolitiikka ja edustuksellinen demokratia ovat tällä hetkellä kriisissä. Eduskunta ei ole enää itsenäinen päättävä elin, vaan sen toiminnasta päättävät liikemiesten rahoittamat parin oikeistopuolueen johtajat. Keskittynyt lehdistö ei pyri eikä kykene valvomaan valtaa. Samaan aikaan vihreä liike on lässähtänyt oikeiston kylkeen.

Erittäin monet yltiökapitalismiin kriittisesti suhtautuvat äänestäjät katselevat ympärilleen. Valitettavan suuri osa heistä on löytänyt vastakaikua ainoastaan Perussuomalaisten epä-älyllisestä vedätyksestä, jolle rasismi ei ole ongelma.

Vasemmistoliitto ei ole vielä onnistunut lainkaan realisoimaan tätä kurjaa, mutta erinomaisen mahdollisuuden tarjoavaa tilannetta, minkä jälleen uusi mielipidemittaus osoittaa (HS-Gallup 9.6.). Keski-Suomen Vasemmistonuorten Ville-Veikko Pulkka toi esille myös nuorten huolen puolueen etäisyydestä (KU 7.6.).

Puolueen on minusta kyettävä näyttämään ulospäin kertarysäyksellä, että se ei enää kuulu muiden puolueiden luomaan kartelliin, joka näyttäytyy monien kansalaisten silmissä aivan oikein korruptoituneena oman edun tavoitteluna. Se tarkoittaa, että on alettava toimia kuin vasemmistolainen kansanliike.

Siksi puoluekokous on tärkeä. Puolueen toimintakulttuurin on muututtava nykyisestä keskusjohtoisesta ja saavutettuja asemia puolustelevasta hienosäädöstä jäsenlähtöiseksi ja täysin avoimeen keskusteluun pyrkiväksi parannusten eteenpäinviemiseksi. Paavo Arhinmäen nousu puheenjohtajaksi saakka on perustunut aitoon ihmisten kanssa tekemiseen, mutta koko puolue ei tähän vieläkään mielestäni riittävästi kykene.

Juhlavat ja kalliit suurkokoukset vajavaisella päätösvallalla, joista jäsenille tulee puutteellisesti tietoa, on korvattava tiedonkulun verkostolla, jossa paikallisjärjestöjen toiminta, jäsenten toimintaryhmät ja yhteistyöprojektit saadaan keskuselinten kautta nopeasti kaikkien tietoisuuteen. Ja jossa johdon kannanotot perustuvat jäsenistöstä ja ajassa kiinni olevista kansalaisliikkeistä löytyvään tietoon ja asiantuntemukseen muutaman vakionaaman sijasta. Ei riitä että yritämme päästä Yleisradion porvariseulan läpi; meidän on oltava kaikkialla.

Puolue koostuu jäsenistään. Jotta nykyisestä ikävästä alakynnestä noustaan, jäsenistö on saatava liikkeelle ja kasvuun. Se tarkoittaa aitoja vaikutusmahdollisuuksia ja avointa poliittista toimintaa; maksimaalista demokratiaa. Ja ennen kaikkea avointa ja energistä suhdetta myös puolueen ulkopuolisiin kiinnostuneisiin.

Tulen esittämään puoluekokouksessa tavoiteohjelmaan suoran demokratian keinoja Vasemmistoliiton poliittiseksi tavoitteeksi ja tulen kannattamaan Reko Ravelan valintaa puoluesihteeriksi. Ravela ajaa puolueen toimintatapojen remonttia takaisin kansanliikkeeksi mielestäni sellaisella reippaalla otteella, jota nyt vaaditaan.

Sampo Villanen, Helsingin Vasemmistoliiton puheenjohtaja