28.5.2010 07.40

Lehtikuva/ Markku Ulander

Ei ankeudella, vaan optimismilla. Perjantaina aamupäivällä nähdään, ostaako SDP:n puoluekokous Mikael Jungnerin teesit.

Viimeinen sana

Tunteilla kohti eduskuntavaaleja

Herranjumala tätä kevään kiimaa ja riehaa. Peipposet, satakielet, varikset ja mitä niitä onkaan pitävät huumaavaa konserttia aamuneljästä alkaen rakentaessaan vimmaisesti parisuhteita ja pesiä.

Eläinmaailman toimeliaisuus jää silti toiseksi poliittisten eläinten riehaantuessa viimeisiin irtiottoihin ennen kesälomia. Sammakkolammet täyttyvät kudun lisäksi poliitikkojen oivalluksista.

Vasemmistoliitto on yrittänyt uusia alkuja koko 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen.

Kulunut politiikan riehaviikko huipentuu Joensuussa eilen alkaneeseen SDP:n puoluekokoukseen. Unelmahötöllään pinteeseen joutunut Jutta Urpilainen saa jatkoajan, mutta oikeasti puoluetta yrittää pelastaa sitä talvesta asti käytännössä johtanut Eero Heinäluoma.

SDP:n henkilövalintojen mielenkiinto kohdistuukin perjantaina valittavaan puoluesihteeriin. Mikael Jungnerin valinnan voi estää vain Jungner itse, jos hän jatkaa puoluekokouksessa samalla linjalla kuin viime perjantaina Ylen Pressiklubi-ohjelmassa. Siinä hän pyrki vasemmistopuolue SDP:n johtoryhmään muun muassa tällaisin teesein: ”Oikeiston ja vasemmiston jakoa ei enää ole. Uusi jako kulkee sen välillä, paljonko ihmisille annetaan valtaa päättää omasta elämästään. Konservatiivit haluavat lisää sääntöjä, edistysmieliset eivät.”

”Jako kulkee myös optimistien ja ankeuttajien välillä.”

”Tunteet saavat ihmiset tekemään oikeita päätöksiä, koska maailma on niin monimutkainen, ettei kaikkea voi enää analysoida.”

”Poliitikkoja ei pitäisi valita heidän mielipiteidensä, vaan arvojensa perusteella. Arvoista taas kertoo puhujan ihmiskuva; onko hän optimisti vai pessimisti, uskooko kontrolliin vai vapauteen.”

SDP suuntaa eduskuntavaaleihin kolmikärkitaktiikalla. Urpilainen hoitaa unelmahötön, Jungner tunnehötön ja Heinäluoma yrittää vakuuttaa rasvanahkaduunareille, ettei kumpaakaan tarvitse ottaa vakavasti.

Vihreät pitivät jo puoluekokouksensa viime viikonloppuna. Nyt otettiin yhtä jämerä kanta Natoon kuin puolueen vallitseva kanta on ydinvoimaan. ”Natoon ei tarvitse liittyä.”

Jos vihreät eivät kuitenkaan vuoden kuluttua ole portinvartijoina, vaan nykytyyliin kynnysmattona seuraavissa hallitusneuvotteluissa, niin puolueelle sopii isojen poikien niin vaatiessa, että Natoon sitten kumminkin liitytään.

Väristyksiä poliittiseen kenttään nosti keskiviikkona julkaistu Ylen gallup. Perussuomalaiset syövät yhä hurjemmin keskustan kannatusta, mutta puolueväen pitää kestää Matti Vanhasen möläytyksiä vielä kolme viikkoa. Hän jättää eronpyyntönsä pääministerin tehtävästä vasta 18. kesäkuuta.

Hurraamista ei ole Vasemmistoliitollakaan. Vasemmistoliitto on yrittänyt uusia alkuja koko 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen. Nyrkkisääntö näyttää olevan, että jokainen vähentää peruskannatusta yhdellä prosenttiyksiköllä.

Mitä enää voi tehdä? Ei aavistustakaan. Mutta toivottavasti puoluekokousedustajat tietävät sen kolmen viikon kuluttua Jyväskylässä.