Vasemmiston superviikko

KAI HIRVASNORO

Yksi työväenliikkeen kestohokemista on kuulunut, ettei tämä ole henkilöistä kiinni. Asiat ratkaisevat. Ja joukot.

Nyt on pakko uskoa, että politiikka voi vasemmallakin olla yhdestä miehestä kiinni. Kesäkuussa Vasemmistoliiton puheenjohtajaksi valitulla Paavo Arhinmäellä on kesälomien takia ollut käytössään vain muutama viikko tehokasta peliaikaa. Silti tässä ajassa on syntynyt Paavo-ilmiö.

Tällä viikolla ensin Ylen uutiset ja sitten Ilta-Sanomat vertaili kahta oppositiojohtajaa ja tulos oli murhaava SDP:n Jutta Urpilaiselle. Budjetin lähetekeskustelu, jota iltapäivälehdet eivät yleensä edes noteeraa, oli melkein koko aukeamalle levitettynä IS:n mukaan ”yhden miehen show.”

Arhinmäkeä pidetään nyt opposition johtajana.

Vasemmistoliittolaisia on koeteltu vaalitappioilla ja sisäisillä kärhämillä vuosikausia.

Nyt on lupa nauttia.

Minusta oli rehellistä puhetta, kun pääministeri Vanhanen sanoi, että hallitus ei kanna vastuuta kuntataloudesta, ei kanna vastuuta siitä, että päivähoidosta, vanhustenhoidosta, koulusta joudutaan leikkaamaan, ihmisiä lomautetaan, vähintään 120 kuntaa ensi vuonna joutuu nostamaan kunnallisveroa, joka on tasavero, joka koskee kaikkein kipeimmin kaikkein pienituloisimpia. (Arhinmäki eduskunnassa 16.9.)

Osuvan sanonnan mukaan politiikkaa on tehtävä ajassa. Politiikan on muututtava olosuhteiden muuttuessa, mitä ei tosin enää juuri tapahdu. Koko vaalikauden mittaiset hallitukset merkitsevät kylläkin vakautta, mutta joskus tuntuu, että liiankin kanssa. Muutamassa päivässä kirjoitettu hallitusohjelma sitoo kädet neljäksi vuodeksi, kuten Matti Vanhasen toiselle hallitukselle kävi maailman muuttuessa.

Myös poliitikkojen on muututtava ajassa. Eri aikoina tarvitaan erilaista tyyliä, että pääsee median suosioon. Ja missä muualla politiikkaa enää tehdään kuin mediassa? Paavo Arhinmäen tyyli istuu juuri tähän päivään, kun edessä on uusi suurtyöttömyyden ja pitkittyvien leipäjonojen kylmä talvi.

Lamankaan aikana kaikilla yrityksillä ei mene huonosti. Jotkut yritykset ovat kasvaneet erittäin paljon, ja niissä yrityksissä ei ole tarvinnut miettiä, mistä näitä senttejä oikein tulee. Ne tulevat nimittäin pikavippeinä kännyköiden kautta. (Arhimäki eduskunnassa 16.9.)

Niin nautinnollinen kuin se onkin, Paavo-ilmiö paljastaa samalla vakavan poliittisen keskustelun ongelman. Arhinmäki on kyllä tehnyt oivaltavia aivan uusia avauksia, mutta Vasemmistoliiton perussanoma ei ole muuttunut Martti Korhosen kaudesta. Silloin se ei kiinnostanut.

Eikö edes vakava media jaksa kuunnella poliittisten vaihtoehtojen pohditaa ellei sitä tarjoilla räväkässä paketissa? Jos niin on, niin tiedotusvälineet alkavat olla poliittisen keskustelun este juuri sillä tavalla kuin Jari Tervo irvailee kohumainettaan paljon paremmassa Koljatti-romaanissaan.

J.K. Paasikivi ei olisi nykyisessä keskusteluilmapiirissä päässyt edes kunnanvaltuuston varajäseneksi, tuskin kokoomuksen ehdokkaaksikaan.

Nuorisolle tiedoksi: kirjoittajan tietää melkein viisikymppiseksi siitä, että jokaisen kolumnin kirjoittamaton johtopäätös on sama. Ennen oli paremmin.

Vasemmistoliiton superviikon täydensi Vasemmistonuorten maanantaina käynnistämä kampanja Ilmianna pomosi (ilmiannapomosi.net), johon tuli heti satoja yhteydenottoja ja jolle tulvi mediajulkisuutta. Radikalismille on nyt kysyntää.

Vaalirahakohussa kävi niin kuin kesällä arveltiin. Kokoomus varoi riekkumasta keskustan vaikeuksilla, koska tiesi löysän hirren odottavan vielä itseäänkin.Nyt se hetki on koittanut.

Nyt on kokoomuslaisten muistin vuoro palailla pätkittäin.

”Työväen presidentti” sai vuonna 2006 Nova Groupilta 40 000 euroa vaalirahaa ja lisäksi erikseen tukea useilta maksullisilta arvovalintavaikuttajilta. Heidän arvovalintansa tarkoitti porvarihallituksen ostamista rahalla seuraavana vuonna. Vastakkainasettelun aika on ohi, väitti presidenttiehdokas Sauli Niinistö. Ja kävi kampanjaa vastakkainasettelun syventämisen puolesta.