28.10.2011 08.32

Lehtikuva/ JAAFAR ASHTIYEH

BDS-liikkeen ajama boikotointi kohdistuu kaikkiin israelilaisiin ja kansainvälisiin yrityksiin, jotka hyötyvät palestiinalaisten oikeuksien rikkomisesta. Kuvassa israelilainen sotilas vartioi porttia, jonka kautta palestiinalaisten viljelijöiden on kuljettava oliiviviljelmilleen. Portti on auki vain muutaman tunnin päivässä.

Boikottiliike Israelin apartheid-hallintoa vastaan ottaa mallia Etelä-Afrikasta

Tiina Järvi ja Elina Sandelin

Israelilaisten tuotteiden boikotointi on poliittinen painostuskeino, jolla sekä yksittäinen kuluttaja että erilaiset organisaatiot voivat ottaa kantaa Israelin valtion harjoittamaa kansainvälisiä oikeuksia rikkovaa politiikkaa vastaan. Boikottivaatimuksien taustalla on tilanne, jossa vuosikymmeniä jatkuneen kolonisaation, rotusyrjinnän, etnisten puhdistusten ja sotilaallisen miehityksen kautta Israel on evännyt palestiinalaisten perusoikeudet: vapauden, tasa-arvon ja itsemääräämisoikeuden.

Huolimatta siitä, että YK, muut kansainväliset elimet, sekä lukuisat ihmisoikeusjärjestöt ovat useaan otteeseen ottaneet kantaa ja tuominneet Israelin harjoittaman politiikan, kansainvälinen yhteisö ei ole onnistunut laittamaan Israelia vastuuseen ihmisoikeusrikkomuksistaan, eikä saanut demokratiaksi itsensä määrittelevää valtiota noudattamaan perustavanlaatuisia kansainvälisiä oikeusperiaatteita.

Vaikka rauhanneuvottelujen kautta ei ole päästy kestäviin oikeudenmukaisiin tuloksiin, on tavanomaista, että boikotoinnin sijaan konfliktin ratkaisuksi peräänkuulutetaan dialogia.

Vuonna 1993 allekirjoitettua Oslon sopimusta seuranneen vuosikymmenen aikana siirtokuntien määrä yli kaksinkertaistui ja sama kehityslinja on jatkunut tähän päivään asti, vaikka Oslon sopimuksessa Israel sitoutui vetämään siirtokuntansa miehitetyiltä alueilta vuosituhannen vaihteeseen mennessä. Tämä vain yhtenä esimerkkinä siitä, miten Israel ei ole käytännössä noudattanut niin kutsutun dialogin seurauksena syntyneitä sopimuksia.

Samaan aikaan Israelin valtio on väittänyt, etteivät palestiinalaiset ole sitoutuneet rauhanneuvotteluihin ja käyttänyt tätä perusteluna toistuviin aggressioihinsa.

Vaikka sana dialogi kuulostaa kauniilta, ajatus siitä, että konfliktille saataisiin oikeudenmukainen ratkaisu dialogin kautta näyttää mahdottomalta: Israel–Palestiina-konfliktissa, tai Israelin valtion apartheid-politiikassa, ei ole kyse kommunikaation epäonnistumisesta, osapuolten kyvyttömyydestä ymmärtää toisiaan, vaan alistussuhteesta, jossa miehittäjäosapuoli ei ole vapaaehtoisesti valmis myöntämään sorretulle osapuolelle kuuluvia oikeuksia.

Puheet konfliktin molemmista osapuolista, joiden tulisi dialogin ja yhteisten projektien kautta löytää yhteinen sävel rauhanrakentamiseen, kertovat puutteellisesta ymmärryksestä siitä, mistä Israelin ja Palestiinan välisessä tilanteessa on kysymys. Ne jättävät huomioimatta, etteivät konfliktin osapuolien asemat ole lainkaan yhdenvertaiset.

Viimeiset kaksi vuosikymmentä ovat näyttäneet, etteivät rauhanneuvottelut ole johtaneet haluttuun lopputulokseen. Etelä-Afrikan esimerkki osoittaa, että boikotti on toimiva, väkivallaton vaihtoehto paikalleen jämähtäneille neuvotteluille.

Esimerkki saavutetuista voitoista on Norjan valtion eläkerahaston päätös vetää sijoituksensa israelilaisesta Elbit Systems -asejätistä.

Boikottiliikkeen ansiosta Etelä-Afrikan tilanne sai kansainvälistä julkisuutta, jolloin paine institutionaalisen rasismin purkamiseen kasvoi. Suomessa esimerkiksi Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT julisti vuonna 1985 aparteidin vastaisen boikotin, joka pysäytti Suomen ja Etelä-Afrikan välisen kaupan lähes kokonaan. Kansainvälisen boikotin avulla myös Israelia voidaan painostaa noudattamaan kansainvälistä lainsäädäntöä tilanteessa, jossa muut keinot eivät näytä toimivan.

Boycott, Divestment, Sanctions (BDS) on vuonna 2005 palestiinalaisten järjestöjen aloittama liike, johon on haettu mallia Etelä-Afrikan apartheidin vastaisesta toiminnasta. BDS on strategia, jonka avulla palestiinalaisten enemmistö itse haluaa lähteä purkamaan konfliktia. Liike on lyhyessä ajassa saavuttanut merkittäviä voittoja, jotka kannustavat jatkamaan eteenpäin.

BDS:n tavoitteet ovat hyvin yleisellä tasolla muotoiltuja. Tämä tekee mahdolliseksi sen, että hyvin erilaisten järjestöjen ja tahojen on helppo sitoutua siihen. Oikeusperustainen kampanja lähtee liikkeelle kansainvälisestä laista ja ihmisoikeuksista, eikä se ota kantaa konfliktin lopulliseen ratkaisumalliin.

BDS:ssä mukana olevat järjestöt ovat sitoutuneet liikkeen kolmeen vaatimukseen, joiden täytyy toteutua konfliktia ratkaistaessa: 1) miehityksen lopettaminen ja Länsirannan ympärille rakennetun muurin purkaminen, 2) täysien oikeuksien takaaminen Israelin kansalaisina eläville palestiinalaisille sekä 3) YK:n päätöslauselman 194 mukaisesti, täysien paluuoikeuksien myöntäminen palestiinalaispakolaisille.

BDS:n kolme periaatetta tuovat mukanaan sen, että miehityksen lopettaminen ei riitä koko konfliktin ratkaisemiseksi. Pelkkä Palestiinan valtion luominen ei ratkaise israelinpalestiinalaisten ongelmia, eikä se helpota ympäri maailmaa asuvien palestiinalaisen tilannetta. Suurin osa palestiinalaisista asuu tällä hetkellä pakolaisina ympäri maailmaa, joten pelkkä miehityksen lopettaminen ratkaisisi vain palestiinalaisten vähemmistön kohtaamat ongelmat.

BDS-liike on rauhanomainen ja väkivallaton strategia, jota koordinoi BDS National Committee. Liikkeessä on mukana toimijoita ympäri maailmaa ja käytännössä se koostuu boikotoinnista, investointien lopettamisen ajamisesta ja sanktioiden vaatimisesta.

Boikotointi kohdistuu kaikkiin israelilaisiin ja kansainvälisiin yrityksiin, jotka hyötyvät palestiinalaisten oikeuksien rikkomisesta. Investointien poisvetämisen ideana on halu kasvattaa tietoisuutta Israelin harjoittaman politiikan todellisuudesta sekä rohkaista yrityksiä käyttämään taloudellista vaikutusvaltaansa painostaakseen Israelia lopettamaan systemaattinen palestiinalaisten oikeuksien polkeminen. Sanktioiden vaatimisella taas halutaan kiinnittää huomio Israelin ihmisoikeusrikkomuksiin ja kyseenalaistaa sen asema länsimaisten demokratioiden joukossa.

Taloudellisen boikotin lisäksi BDS-liikkeeseen kuuluu kulttuurinen ja akateeminen boikotti. Israelin kulttuuri-instituutiot ja akateemiset oppilaitokset ovat osa valtiokoneistoa, ja auttavat siten suoraan ylläpitämään, puolustamaan ja valkopesemään Israelin valtion palestiinalaisia kohtaan harjoittamaa sortoa. Koska Israel pyrkii tietoisesti parantamaan imagoaan kansainvälisen akateemisen ja kulttuurisen yhteistyön kautta, lukuisat tutkijat, taiteilijat ja kulttuurialan ammattilaiset ovat katkaisseet yhteytensä israelilaisiin instituutioihin irtisanoutuakseen apartheidin valkopesusta. Esimerkiksi Johannesburghin yliopisto on lopettanut kaiken yhteistyön israelilaisen Ben Gurionin yliopiston kanssa.

BDS:n kohteena on ollut myös monikansallinen liikenne- ja ympäristöalan konserni Veolia, joka oli mukana kansainvälisen oikeuden näkökulmasta ongelmallisessa Jerusalemin raitiotien rakentamisessa. Raitiotie yhdistää Itä-Jerusalemin laittomat siirtokunnat Länsi-Jerusalemiin ja käytännössä se palvelee vain siirtokuntien asukkaista. Kampanjoinnin myötä Veolia menetti huomattavia sopimuksia ja lopulta se vetäytyi koko hankkeesta. Toinen esimerkki saavutetuista voitoista on Norjan valtion eläkerahaston päätös vetää sijoituksensa israelilaisesta Elbit Systems -asejätistä.

Suomessa BDS-liike on vielä suhteellisen tuntematon, mutta kansainvälinen esimerkki osoittaa, että useat erilaiset järjestöt ammattiyhdistyksistä ja uskonnollisista yhteisöistä ylioppilaskuntiin ovat kokeneet BDS:n mielekkäänä tapana toimia Israelin apartheid-politiikkaa vastaan. BDS tarjoaa mahdollisuuden toimia ruohonjuuritasolla tilanteessa, jossa kansainvälisten elinten ponnistelut eivät näytä yksin riittävän.

Järvi on Vasemmistonuorten Palestiina-koordinaattori ja Sandelin Vasemmistonuorten Palestiina-työryhmän puheenjohtaja.