25.8.2010 18.20

Peruskoulun siirryttävä uskonnosta etiikkaan

Esa Ylikoski

Kesän alussa julkaistiin opetusministeriön työryhmän esitys Perusopetus 2020 – yleiset valtakunnalliset tavoitteet ja tuntijako. Siihen on pyydetty lausuntoja nopealla aikataululla syyskuun alkuun mennessä. Koulujen alkaminen virittänee asiasta elokuulle taas myös julkista keskustelua.

Yksi keskustelun aiheista on uskonnon opetus, onhan sen tuntimäärä ollut peräti 11 vuosiviikkotuntia kaikille luokille (1–9 lk) sijoitettuna – eli esimerkiksi historian ja yhteiskuntaopin opetus on ollut sitä vähäisempää ja vain luokille 5–9 sijoitettuna.

Toinen tärkeä keskustelun aihe on kansalaistaitojen, kuten kansalaisvaikuttamisen ja yhteiskunnallisen osallistuminen opetuksen lisääminen. Pääkeinona siinä voisi olla yhteiskuntaopin opetuksen monipuolistaminen, toiminnallistaminen sekä jakaminen historian opetuksen kanssa limittäin useammille vuosiluokille eli jo ennen 9:ttä luokkaa. Oppiaineen nimenä voisi samalla olla yhteiskuntaoppi ja kansalaistaito.

Historia, yhteiskuntaoppi, oppilaanohjaus ja etiikka sekä uskonto/elämänkatsomustieto kuuluisivat esityksen mukaan oppiainekokonaisuuteen nimeltä ”yksilö, yritys ja yhteiskunta”. Nimi korostaa perusopetuksen kannalta tarpeettomalla tavalla yritystaloutta. Oppiainekokonaisuuksien muodostamisella ei tule haitata oppiaineiden välistä opetuksellista yhteistyötä niitä laajemmalti, sillä esimerkiksi yhteiskuntatietoa, kansalaiskasvatusta, katsomusaineita ja etiikkaa on paikallaan integroida myös äidinkielen ja ympäristöasioiden opetukseen.

Käsittelen katsomusaineiden opetusta koskevia työryhmän esityksiä. (Aluksi työryhmän esitys kursivoituna.)

Uskonto ja elämänkatsomustieto jatkaisivat. Niiden tuntimääräksi tulee yhteensä 8 vuosiviikkotuntia (vvt), kun nykyisin on 11 vvt luokilla 1–9.

Uskonnon opetuksen vuosiviikkotuntimäärän (vvt) vähentyminen 11 tunnista 8 tuntiin on oikean suuntainen muutos. Vähennys saisi olla työryhmän esitystä suurempi, sillä uskontoa ei tarvitse ja ole paikallaan opettaa aivan alimmilla luokilla, vaan se voisi alkaa vasta samaan aikaan kuin alkaa historian ja yhteiskuntaopinkin opetus tai aikaisintaan 3. luokalta. Alimmille luokille riittää eettinen tapa- ja kulttuurikasvatus ilman erillistä oppiainetta tai myös etiikan kautta.

Elämänkatsomustiedon jatkaminen on oikein ja välttämätöntä, mikäli uskonnon opetus jatkuu. Samalla on tarpeen kiinnittää huomiota elämänkatsomustiedon aseman ja opetusjärjestelyjen parantamiseen kouluissa. Sisällöltään elämänkatsomustieto sopisi jo nyt kaikille oppilaille. Varsinaisen uskonnon opetuksen voisi lopettaa kouluissa.

Uudeksi oppiaineeksi em. oppiainekokonaisuuteen esitetään kokonaisuuden yhteistä ainesta korostava etiikka. Etiikan yhteisiin opintoihin työryhmä esittää varattavaksi yhteensä vähintään 2 vvt vuosiluokilla 7–9. Etiikka voidaan opettaa joko osana oman uskonnon tai elämänkatsomustiedon opetusryhmien opetusta tai kaikille katsomusryhmille yhteisesti.

Etiikan ottaminen uudeksi oppiaineeksi on päänavaus eurooppalaiseen suuntaan. Etiikkaa voisi olla perusopetuksessa enemmänkin kuin 2 vvt ja aikaisemmin kuin vasta peruskoulun yläluokilla.

Mahdollisuus etiikan opetukseen kaikille katsomusryhmille yhteisesti ei saa merkitä opetusresursseista säästämistä eikä elämänkatsomustiedon opetuksessa olevien katsomuksellisten oikeuksien vaarantumista. Mikäli etiikka opetetaan yhteisesti, se ei saa johtaa elämänkatsomustiedon opettajan aiempien tuntien siirtymiseen enemmistön uskonnon opettajalle. Uuden aineen opetus on hyvä aloittaa toiminnallisesti ja innovatiivisesti niin, että opetuksen toteuttamisessa käytetään sekä elämänkatsomustiedon opettajia että eri uskontojen opettajia.

Koska kaikille yhteinen etiikka olisi koko luokan yhteinen jakso ja sen aiheet ovat keskustelua herättäviä, saisivat oppilaat yhteisillä etiikan tunnilla arvokasta kokemusta keskustelusta ja omien mielipiteiden esilletuomisesta ja ennen kaikkea muiden mielipiteiden kuuntelemisesta ja niiden arvostamisesta.

Työryhmä tarkasteli mahdollisuutta tehdä uskonto ja elämänkatsomustieto toisilleen vaihtoehtoisiksi kaikille oppilaille, mutta ei tehnyt asiaan liittyvää esitystä.

On tullut aika siirtyä siihen, että uskonto ja elämänkatsomustieto olisivat toisilleen vaihtoehtoisia kaikille oppilaille. Elämänkatsomustietoa opetetaan jo nyt myös vähemmistöuskontoon kuuluville, joille ei ole koulussa oman uskonnon opetusta ja jotka eivät ole valinneet enemmistön uskonnon opetusta. Monien Euroopan maiden kouluissa on mahdollista valita etiikan ja uskonnon opetuksen välillä.

Elämänkatsomustieto on Suomessa valitettavasti selvästi alikäytössä, koska sitä yhä syrjitään monissa kouluissa ja kunnissa. Vapaa valinta enemmistön evankelisluterilaisen uskonnon ja elämänkatsomustiedon välillä olisi myös keino vahvistaa jälkimmäisen asemaa oppiaineena koulujen käytännön tasolla.

Valinnan vapauttaminen evankelisluterilaisen kirkon jäsenille ei kuitenkaan saisi merkitä sitä, että kirkon sallittaisiin painostaa aineen sisällön ja luonteen muuttamiseen.

Peruskouluissa olisi aikaisempaa paremmin huolehdittava myös siitä, että ”kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen”. Tämä koskee koulun varsinaisen opetuksen ja oppituntien ulkopuoliseen toimintaan yhä usein liitettyjä kirkollisia tapahtumia sekä myös päivänavauksia ja koulujen juhlia. Koulun yhteisiksi tarkoitetut, esimerkiksi vuotuisjuhliin liittyvät tilaisuudet tulee järjestää kaikille osallistujilleen sopiviksi ja yhteisöllisyyttä tukeviksi.

Koulun tehtäviin ylipäätään ei pidä enää jatkossa kuulua oppilaiden organisoiminen uskonnollisiin seremonioihin, kuten niin sanottuihin koululaisjumalanpalveluksiin. Opettajajohtoisista, ääneen lausuttavista ruokarukouksista tulee luopua. Hiljentyminen ennen yhteistä ruokailua on toki sallittua. Mahdollinen kasvatus uskonnon harjoittamiseen on ennen muuta kodin asia.

Mikäli kirkollisia tilaisuuksia kuitenkin koulutyöhön liittyen jatkossakin järjestetään, oppilaan jäsenyyttä kirkossa tai oppilaan osallistumista koulun uskonnon opetukseen ei saisi kouluissa pitää yleisvaltuutuksena, jonka nojalla oppilaan olisi aina lähdettävä koulun mukana jumalanpalvelukseen kirkossa tai osallistuttava koulussakaan järjestettävään uskonnolliseen ohjelmaan.

Päivänavauksissa evankelisluterilaisten seurakuntien edustajien säännöllisistä vuoroista olisi siirryttävä ulkopuolisten vieraiden käytössä monipuolisuuteen. Useimpien päivänavausten tulee olla uskonnottomia ja uskonnollisista päivänavauksista tulee ilmoittaa etukäteen koteihin. Erilaisten kansalaisjärjestöjen ja myös kunnan toimielinten (esimerkiksi kulttuuri-, nuoriso- ja vapaa-aikatoimi) edustajien vierailuja kouluissa on paikallaan lisätä niin päivänavauksissa kuin oppitunneilla ja koulun tilaisuuksissa. Suurimman osan päivänavauksista pitävät opettajat ja oppilaat pyrkien yhteisöllisyyden edistämiseen.