11.5.2010 14.00

Lehtikuva/ Jussi Nukari

Suurella osalla työtä tekevistä kreikkalaisista ei ole mistä leikata. Tätä suuri osa kreikkalaisista ei voi hyväksyä. ja siksi he osoittavat mieltään kadulla.

Kreikkalaiset ay-aktiivit ja apupaketti

Erkki Laukkanen

Viime viikolla Euromaat hyväksyivät 110 miljardin euron lainapaketin Kreikalle. Sen lisäksi EU-maiden johtajat hyväksyivät maanantaiyönä myös noin 720 miljardin takuut niille EU-maille, jotka mahdollisesti vastaavanlaisiin ongelmiin ajautuvat.

Mutta viime lauantaina Helsingissä keskusteltiin Kreikasta ilman tietoa viime maanantaiyön paketista. Keskustelupaikkana oli kuljetusliittojen kokoustila Hakaniemessä, missä Euroopan vasemmistopuolueen työmarkkinatyöryhmä kokoustaan piti. Paikalla oli myös viisi kreikkalaista ay-aktiivia.

Ja kyyti oli kylmää.

Kreikkalaiset vieraamme pelkäsivät, että 110 miljardin euron apupaketin ehdot johtavat varsin todennäköisesti samaan kuin mihin Argentiina päätyi vastaavankaltaisen kriisin puhjettua vuonna 1999. Argentiinalaisten pelastukseksi, vaikkakin rajalliseksi sellaiseksi, koitui Argentiinan peson ja USA:n dollarin välisen sidoksen purkaminen.

Kreikan tapauksessa se ei ole mahdollista. Nyt päätetyllä apupaketilla on nimenomaisesti tarkoitus pitää Kreikka euromaana. Siten Kreikka ei Argentiinan tapaan voi odottaa devalvaatiohyötyyn perustuvaa talouskasvua, vaan on pakotettu sisäiseen devalvaatioon. Palkkoja ja muita hintoja on painettava alas niin paljon, että vientiylijäämät ovat taas mahdollisia.

Ja vaikka näin kävisikin, kriisin sosiaalinen lasku on suuri ja pysyvä. Argentiinan entinen presidentti, jonka pitäisi diplomaattisesta kielenkäytöstä jotakin tietää, on Kreikkaan viitaten kreikkalaislähteidemme mukaan puhunut ”sosiaalisesta kansanmurhasta”. Se kuulostaa varsin kovalta kohtalolta, mutta toki sillekin omat perusteensa on osoitettavissa.

Argentiinan vienti saatiin lopulta nousuun kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n tuella, josta tosin suuri osa kansasta ei ole mitenkään hyötynyt. Mielenosoitukset jatkuvat jo kymmenettä vuotta ilman, että pankkien toimintaan olisi luvattua säätelyä syntynyt.

Varsin loukkaavina kreikkalaiset pitävät väitettä siitä, että kriisi olisi seurausta kreikkalaisten laiskuudesta, osaamattomuudesta tai veronkierrosta, joka jotenkin kansakunnan moraalia mittaisi. Heidän mielestään ongelmien juuret ovat siinä yhteiskuntasopimuksessa, jonka sosialidemokraattinen PASOK ja konservatiivinen Uusi Demokratia muotoilivat vuonna 1974, Kreikan sotilashallinnon kaaduttua.

Silloin säädettiin myös kreikkalaisten verojärjestelmän perusteet. Kirkko ja kirkon maaomaisuus jätettiin kokonaan ja laivanvarustamot suurelta osin verotuksen ulkopuolelle. Eikä tähän ongelmaan olla EU:n ja IMF:n tukipaketissa millään tavalla puututtu. Jos puututtaisiin, verokertymä olisi vuosikymmenet ollut aivan toista luokkaa kuin se on ollut.

Ja mitä veronkiertoon tulee, niin kannattaa todellakin katsoa, miten nyt hyväksytty paketti siihen vaikuttaa. Lisääkö vai vähentääkö se sitä.

Kreikkalaisten tovereiden mielestä Kreikalle nyt räätälöity paketti on historiallinen, ja sellaisena sitä olisi myös pitänyt käsitellä. Se, että parlamentti asiasta päätöksen teki yksinkertaisella enemmistöllä, ei ollut sovelias tapa.

Synaspismoksen mielestä nyt olisi tarvittu sitä oppikirjoista tuttua kreikkalaista demokratiaa, kansanäänestystä. Tähän päätös Kreikan parlamentissa tehtiin sosialidemokraattisen PASOK:in äänin. Sitä tuki vain yksi pieni, lähinnä äärioikeistolaiseksi luonnehdittava puolue. Se liitto tuskin edessä olevien haasteiden yli kantaa.

Ja mistä sitten poliittinen selkänoja haetaan, jos paketti vielä lähivuosina, syystä tai toisesta epäkelvoksi osoittautuu.

Ja miten työmarkkina-asiat lähivuosina hoidetaan? Läpiviedyn paketin tavoitteena on Kreikan talouden ja erityisesti sen viennin kilpailukyvyn kohottaminen. Palkkapolitiikassa se tarkoittanee palkkojen jäädyttämistä tavalla, josta työntekijäpuolelta ei mitään kysytä.

Siitä seuraa, että jäädytyksen pituutta on vaikea arvioida.

Se kuitenkin tiedetään, että suurella osalla työtä tekevistä ei ole mistä leikata. Huomattavan suurin osa kreikkalaisista nostaa palkkaa korkeintaan 1000 euroa kuussa. Ja vaikka keskipalkka on heikko, niin siitä laskettu suhteellinen köyhyys on suurta. Noin 20 prosenttia kreikkalaisista saa tuloja korkeintaan 60 prosenttia mediaanipalkasta.

Sillä ei tule toimeen nyt, ja siitäkin on jatkossa pakko tinkiä.

Tätä suuri osa kreikkalaisista ei voi hyväksyä. Ja siksi he osoittavat mieltään kadulla. Ja osoittavat varmasti vielä kauan.