5.3.2010 21.55

Lehtikuva/ heikki saukkomaa

Kirjoittajan mielestä Sata-komitean työllistymistä lisäävät ehdotukset ovat vaatimattomia.

Mitä jäi käteen Sata-komiteasta?

Jouko Kajanoja

Sosiaaliturvan uudistaminen on hallituksen tärkein asia, kertoivat pääministeri Matti Vanhanen ja sosiaaliministeri Liisa Hyssälä hallituksen aloittaessa työtään. Tehtävää valmistelemaan asetettiin Sata-komitea. Komitean tehtäviin kuului ”köyhyyden vähentäminen” sekä ”riittävän perusturvan tason turvaaminen kaikissa elämäntilanteissa aiheuttamatta tarvetta turvautua viimesijaiseen toimeentulotukeen”. Komitean toimeksiannossa ja erityisesti sen työssä korostui kannustaminen ja työllistäminen.

Komiteaa perustettaessa puhuttiin paljon myös sosiaaliturvan yksinkertaistamisesta. Kävi kuten aina ennenkin. Komitean työn tuloksena sosiaaliturvasta tulee entistä monimutkaisempi.

Komitea sai työnsä valmiiksi vuoden vaihteessa ja teki 53 muutosesitystä sosiaaliturvaan.

Yksi niistä nousee ylitse muiden. Se on niin sanottu takuueläke, joka nostaa pienimpiä vanhuus- ja työkyvyttömyyseläkkeitä noin 100 eurolla kuukaudessa. Näin pienimmät eläkkeet palaavat suhteessa ansiotuloihin melkein samalle tasolle, jossa ne olivat vuonna 1995.

Jos ne olisi nostettu vuoden 1985 tasolle, korotuksen olisi pitänyt olla noin 250 euroa kuukaudessa. Silloin vähimmäiseläkkeet olisivat kehittyneet samassa tahdissa ansiotason kanssa eikä kuilu pienimpien eläkkeiden ja ansiotulojen välillä olisi kasvanut.

Hallitus on sitoutunut ottamaan takuueläkkeen käyttöön 1.3.2011. Takuueläkkeen hinta julkiselle taloudelle on runsaat 100 miljoonaa euroa vuodessa. Edunsaajia on noin 120 000, joista suurin ryhmä on vanhuuseläkkeellä olevat naiset ja toinen suuri ryhmä työkyvyttömyyseläkkeellä olevat miehet.

Toinen tärkeä muutos on verotuksen kunnallisen perusvähennyksen nostaminen 1 480 eurosta 2 200 euroon vuositasolla. Työmarkkinatukea saavalle se merkitsee noin 15 euron lisätuloa kuukaudessa. Siinäkin on kysymys menetettyjen etuuksien osittaisesta palauttamisesta.

Perusvähennys on ollut ennallaan 1990-luvun alusta. Jäädyttäminen on merkinnyt perusturvan varassa elävien verotuksen kiristymistä samaan aikaa kun ansiotulojen verotusta on kevennetty ansiotulovähennystä lisäämällä.

Osatyökykyisten työllistämisessä Suomi jää edelleen taka-pajulaksi vanhojen EU-maiden joukossa.

On kyseenalaista, voiko komitea omia ansiokseen perusvähennyksen korottamista. Jo hallitusohjelmassa sitä oli luvattu nostaa 2 000 euroon ja viime syksyn budjettiriihessä tehtiin päätös nostamisesta 2 200 euroon tämän vuoden alusta. Perusvähennyksen korotuksen hinta julkiselle taloudelle on vajaa 200 miljoonaa euroa vuodessa.

Kolmas merkittävä parannus on 1.3.2011 voimaan tuleva sairauspäivärahan, kuntoutusrahan, vanhempainetuuksien, lapsilisän ja kotihoidontuen indeksisuoja. Kun kansaneläke, työmarkkinatuki ja toimeentulotuki ovat jo sidottuja indeksiin, tulee vähimmäisturvaetuuksien indeksisuoja kattavaksi. Tosin asumistuen indeksisuoja jää avoimeksi.

Lisäsuojan hinta julkiselle taloudelle on enimmillään noin 30–40 miljoonaa euroa vuositasolla. Etuudet sidotaan elinkustannusindeksiin. Kun etuuksia ei sidota ansioindeksiin, tuloksena on edelleen kasvava tulokuilu vähimmäisturvaetuuksien saajien ja muun väestön välillä.

Neljäs kokonaisuus muodostuu komitean esittämistä erilaisista työttömien aktivoinneista: koulutuksen ja työharjoittelun ylläpitokorvauksista, koulutuksen, kuntoutuksen ja osatyökykyisten työllistämisen tuesta ja vastaavista toimista. Suurin osa niistä on jo päätetty. Niiden yhteinen hinta julkiselle taloudelle on 100–150 miljoonaa euroa vuodessa. Toisaalta työttömien eläkeputken heikennys säästää vajaat 20 miljoonaa euroa vuodessa.

Viides merkittävä komitean ehdottama parannus on työmarkkinatuen tarveharkinnan poistaminen. Komitea ehdottaa, etteivät työttömän puolison tai vanhempiensa asuvan työttömän vanhempien tulot enää pienentäisi työmarkkinatukea. Näin poistuisi räikeä epäkohta. Tarveharkinta työntää työttömän puolison armoille tai asumiseroon. Hinta julkiselle taloudelle on noin 30 miljoonaa euroa vuodessa.

Komiteaan välittyi hallituspuolueiden tuki uudistukselle, mutta hallitus ei ole siihen sitoutunut. Nyt kuuluu huolestuttavia huhuja tasavallan hallintokoneiston käytäviltä: ”mahtaakohan tulla voimaan”.

Lisäksi komitea esittää asumistuen yksinkertaistamista, vuorotteluvapaan vakinaistamista, omaishoidon tukeen usean vaiheen uudistusta, takuuta käsittelyaikoihin, sähköisen asioinnin edistämistä, työllistämissetelikokeilua ja monia muita viilauksia sosiaaliturvaan.

Mitä jää käteen?

Jos halutaan vähentää köyhyyttä ja turvata riittävä perusturvan taso, tulee ensimmäisenä korottaa pieniä eläkkeitä, työmarkkinatukea, asumistukea ja toimeentulotukea. Niistä komitea esittää korotusta vain pieniin eläkkeisiin eikä sekään korotus palauta niitä suhteessa ansioihin edes vuoden 1995 tasolle. Lopputulos on, että suhteellinen köyhyys jatkaa kasvuaan ja perusturva jatkaa heikkenemistään suhteessa ansiotasoon.

Jos halutaan vähentää perusturvan tarvetta, tulee lisätä työllisyyttä ja sitä kautta syntyvää ansioturvaa. Komitean työllistymistä lisäävät ehdotukset ovat vaatimattomia. Ne ovat tussahdus. Esimerkiksi osatyökykyisten työllistämisessä Suomi jää edelleen takapajulaksi vanhojen EU-maiden joukossa.

Komitean suurin arvo on tilannekartoitus. Komitea on työstänyt pohjaa sosiaaliturvan uudistamiselle, jos sellaiseen on tulevaisuudessa poliittista tahtoa. Komitea on tehnyt sellaista työtä, jota virkakoneiston olisi pitänyt tehdä. Politiikan uudistamiseen se ei kyennyt. Vanha kehityssuunta jatkuu.

Jos minulla olisi hiuksia, ne olisivat nousseet pystyyn lukiessani EK:n, Akavan, STTK:n ja SAK:n edustajien Sata-komitean mietintöön yhteisesti kirjoittamaa ”täydentävää lausumaa”. Se on uusliberalistisen sosiaaliturvan uskontunnustus.

Lausumaan sopii hyvin Sata-komitean työhön kytkeytynyt työmarkkinaosapuolten tekemä niin sanottu sosiaalitupo. Se sisälsi tämän vuoden alussa voimaan tulleen työantajan kansaneläkemaksun poistamisen. Se merkitsi 700–800 miljoonan euron tulonsiirtoa yritysten hyväksi. Siirto on suurempi kuin komitean sosiaaliturvaa parantaneiden esitysten yhteenlaskettu kustannusvaikutus.

Kirjoittaja on entinen Kansaneläke-laitoksen tutkimuspäällikkö.