Liikkeelle lähdetään tavanomaisin työnkuvin, kuin mykkänä filminä. Keittiötä remontoi neljä duunaria, kaksi virolaista ja kaksi suomalaista, ja kukin puurtaa omiaan: maalia seinään, kaakeleita, sähköjä. Ahdasta ja kiirettä on, mutta yhteistä kieltä ei, ja siksi pyöritellään silmiä ja jupistaan, leukaperät kiristyvät.
Arkisia tilanteita, ainakin työmailta Suomenlahden tällä puolen. Ohjaaja Andres Noormets ja näyttelijät Anneli Rahkema ja Peeter Rästas Virosta ja näyttelijät Antti Mankonen ja Hannu Salminen Suomesta loihtivat pohjakuviosta uhkaavan, yllättävän ja hauskan näytelmän.
Kuluu puolitoista tuntia, ja ryhmä on liihottanut kauas lähiarjesta, tärkeisiin ja kantaviin teemoihin. Mitä on yhteistyö, minkä vuoksi siihen ryhdytään ja miksi se usein epäonnistuu? Miten ulkopuoliset uhat yhdistävät? Millä perusteilla valitaan liittolaisia?
Näytelmä rakentuu ovelasti. Ensiksi keittiö, tuo kotiemme pyhitetty sydän, lieden lämpö, ja suojeltavin kohde. Esityksen myötä se kasvaa vertauskuvaksi kaikelle perinteiselle, turvalliseksi koetulle ja ”omalle”, jota ulkoapäin aletaan piirittää ja vaarantaa. Tilanne tiivistää sisällä olevien ryhmän, ei suinkaan ystävyyteen ja luottamukseen, vaan vain tilapäisen funktionaalisesti torjumaan uhkaa.
Kaksikielisyyskin ruokkii dramaturgiaa. Ymmärretäänkö minua, ja minkä verran, vai tarvitaanko kättä pitempää? Osittainen kielimuuri näyttää sopivan näyttelijöille, jotka saavat tilaa ei-verbaalisille, paikoin slapstick-komediaa hipoville ilmaisukeinoille.
Suljettu tila – kaiken aikaa sama pieni keittiö – luo tiheää, stressitasoa nostavaa tunnelmaa. Seinien takaa kantautuvat ärsykkeet ääninä ja valoina – ja muutamina terävinä yllätysefekteinä, joita ei sovi paljastaa. Näyttämökuvasto on tyylikkääksi mietitty.
Näyttelijöiden yhteispeli luistaa. Hahmottuu neljä erilaista tyyppiä, joista kukaan ei pärjäisi yksinään ja siksi he yhdistyvät naapurikaunassaan. Näemmekö me sen huvittavana vai traagisena?
Keittiössä sanaillaan niukasti, ja painopiste heilahtaa tilanteisiin ja räjähtävään toimintaan. Näytelmää se vain parantaa. Lavaryhmä osoittaa konkreettisesti, mistä näyttelemisessä pitää olla kyse: kommunikaatiosta yli rajojen.
Ja lopun pysäytyskuva todella pysäyttää katsomon.
Oli ilo nähdä tällainen (uhka)rohkea näytelmä virolaisten katsojien joukossa. Miten he reagoivat mihinkin? Eri lailla kuin minä suomalaisena? Varmasti eroja oli, mutta yhtä railakkaasti aplodeerasimme kaikki. Kiittäviä ovat olleet myös virolaiset lehtikritiikit.
Kolme teatteria on tohtinut heittäytyä syvään yhteistuotantoon – ja lopputulos on mitä mehevintä lajia. Onneksi hanke ei jää näihin 15 loppuunmyytyyn esitykseen Rakveren läheisellä VÕsun rantaklubilla. Ensi talvena näytelmä nähdään tamperelaisessa Teatteri Telakassa ja lahtelaisessa Teatteri Vanhassa Jukossa – kummassakin ainakin kymmenen kertaa.
Tällainen universaali juttu sopisi myös teatterifestivaaleille.
Keittiö / Köök. Ohjaus Andres Noormets. Dramaturgia ja teksti: Andres Noormets ja näyttelijät Anneli Rahkema, Antti Mankonen, Hannu Salminen ja Peeter Rästas. Virolaisen Rakveren teatterin, tamperelaisen Teatteri Telakan ja lahtelaisen Teatteri Vanhan Jukon yhteistuotantoa. Esitykset Võsun rantakerholla Virossa 14.7. asti ja ensi talvena Tampereella ja Lahdessa.