Iiris Härmän käsikirjoittama ja ohjaama dokumentti Hyvästi Afrikka (2015) on lämmin ja koskettava kuvaus kahden naisen monet rajat ylittävästä ystävyydestä. Samalla myös osoitus siitä, miten toimii ruohonjuuritasolla kansainvälinen solidaarisuus parhaimmillaan. Tarvitaan empatiaa, rohkeutta, puurtamista, sitkeyttä…
Riitta Kujala aloitti lääkärintyöt Ugandassa vuonna 1986. Sairaanhoitaja Carherine ”Kata” Othieno oli ensimmäisiä, jotka hän maahan tultuaan tapasi. Kaksikosta tuli heti ystävät. Tänään Othieno johtaa COFCAWE-kansalaisjärjestöä (Concern for Children and Women Empowerment). Se on keskittynyt seksuaaliterveyteen ja sukupuolten tasa-arvoon liittyviin asioihin.
Dokumentissa liikutaan naiskaksikon lähituntumassa muutaman isomman episodin puitteissa. Tältä pohjalta ollaan alussa kursseilla, joilla tavataan myös dokumentin kolmas tärkeä nainen, fiksu ja tomera kahdeksan lapsen 34-vuotias äiti Daizy Kimbowa. Kurssilla on mukana myös miehiä, joille tekee ilmeisen hyvää kuulla Riitan ja Katan antamaa valistusta esimerkiksi klitoriksesta; moni ei tiedä, että se on herkempi elin kuin penis.
Dokumentilla on alaotsake Tarina ystävyydestä ja voimaantumisesta. Katan mukaan voimaantuminen on oma-aloitteista, se tulee sisältä. Samalla hän antaa tunnustusta Riitalle, joka on mahdollistanut tämän hänen kohdallaan. Lyhyesti hän kertoo myös omasta elämän historiastaan, johon kuuluu sellainenkin ikävä asia kuin pikkutyttönä koettu raiskaus.
COFCAWE-järjestö saa tunnustusta tekemästään valistustyöstä, mutta sitten ilmantuu hyvin synkkiä pilviä. Ne liittyvät Ugandassa vallitsevaan maailmanlaajuista huomiota aikoinaan herättäneeseen homofobiaan; asia on läpeensä politisoitu.
Tähän liittyen maan parlamenttiin lähetetään Riitan ja Katan työstä (”edistävät seksuaalista kieroutuneisuutta”) ja yhteiselosta nimetön kirje, ja käynnistyy pitkä epätietoisuuden ajanjakso. Vaakalaudalla on paitsi Riitan työlupa, myös järjestön toiminnan jatkuminen. Ugandassa ei pidetä naimattomista naisista, sanoo suoraan kahden lapsen eronnut äiti Kata.
Katsojalle tarjoutuu monen tason kiinnostavaa aineistoa, on kysymys sitten sukupuolten tasa-arvosta, rikkaudesta ja köyhyydestä, kulttuurieroista kuin myös ne ylittävistä yhteyksistä tai vaikkapa uskontojen painolastista (”Mikä katolisia oikein vaivaa”, tuhahtaa eräässä välissä Riitta). Pohjimmiltaan dokumentin suomalais-ugandalainen akseli on hyvä ja tärkeä muistutus siitä, miten maailma on tänne syntyneille yhteinen – pieni planeetta, suuri sirkus.
Dokumenttiprojekti: Hyvästi Afrikka. TV1 maanantaina klo 21.30.