Keiteleen kanava
45 kilometriä pitkä kanavareitti yhdistää Keiteleen ja Päijänteen vesistöt.
Rakennettiin vuosina 1990–1993.
Palveli uittoa vuosina 1994–2002 ja vilkkaimpana vuonna 1995 uitettiin puuta 160 000 kuutiota.
Nykyisin vain veneilijöiden käytössä.
Kanavareitti koostuu viidestä sulkukanavasta (Vaajakoski, Kuhankoski, Kuusa, Kapeenkoski ja Paatela) ja kuudesta järvestä (Keitele, Kuhnamo, Vatianjärvi, Saraavesi, Leppävesi ja Päijänne). Korkeusero yli 21 metriä.
Keski-Suomen RaKSa -videotiimin toiminta käynnistyi vuonna 1990 suunnilleen samoihin aikoihin kuin jo ikuisuushankkeeksi leimatun kanavan rakentaminen Keiteleen ja Päijänteen välille.
Rakennustyön sai tehtäväkseen neuvostoliittolainen rakennuskonsortio, joka toi rajan takaa Keski-Suomeen lähes 600 kanavanrakentajaa, kauimmaiset jopa 11 000 kilometrin päästä.
Nyt jo eläkkeelle siirtyneet rakennusliiton ay-aktiivit Pauli Pöntynen ja Orvo Hautakangas ovat olleet alusta asti mukana edelleen toimivassa videotiimissä, jolle kanavarakentamisen dokumentointi oli neljännesvuosisadan kestäneen videotoiminnan suurin urakka.
– Noin viiden vuoden ajan kuvasimme videolle kanavan rakentamisen työvaiheita erityisesti rakentajien silmin katsottuna. Sinä aikanahan ehti koko Neuvostoliittokin kadota. Urakan aloittanut rakennusyhtymä teki konkurssin ja toinen venäläisyritys saattoi urakan loppuun, Pöntynen kertyy.
Kanavan nimikin vaihtunut
Matkan varrella on kanavan nimikin ehtinyt muokkautua. Kun alkuun puhuttiin Keiteleen–Päijänteen-kanavasta tai Keitele–Päijänne-kanavasta, niin nykyään yleisesti käytetään Keiteleen kanavan nimeä.
Videotiimiläiset kuvasivat kanavatöitä Merenkulkuhallituksen myöntämällä luvalla.
– Jo ennen luvan saamista meidän porukka kävi mittamiesten kanssa tekemässä ensimmäiset kuvaukset Vaajakosken sulun työmaalla. Viimeksi oltiin Paulin kanssa kuvaamassa pohjoisimmalla, Paatelan sululla, kun ensimmäinen alus lipui siitä läpi kesällä 1994, Hautakangas kertoo.
”Ilman kypäriä ja suojakaiteita”
Videokameran kanssa kanavatyömailla kiertäneitä suomalaisrakentajia vähän hirvittikin venäläisten väliin hieman erikoiset työmenetelmät samoin kuin suurpiirteinen suhtautuminen työturvallisuusasioihin.
– Ilman kypäriä ja suojakaiteita siellä hommia usein painoivat, mutta kyllä ne ihan kestävät rakenteet varmaan tekivät. Venäläisillä on paljon kokemusta kanavarakentamisesta, Pöntynen tuumaa.
Viiden vuoden kuvausurakan jälkeen raksalaisten videoporukka editoi noin 30 tunnin kuvamateriaalista reilun tunnin mittaisen dokumentin silloisen Jyväskylän maalaiskunnan videopajalla. Valmiiksi video saatiin jo vuonna 2002, mutta DVD-muotoon dokumentti tallennettiin vasta viime vuonna.
Pöntysen ja Hautakankaan lisäksi dokumentoinnissa ovat olleet mukana kuvaajina ja muissa tehtävissä Esa Simpanen, Niilo Kemiläinen, Kimmo Fager, Keijo Hytönen ja Eino Lääperi.
Kuvausmatkat, videopajan vuokrat ja muut kustannukset videotiimi on pulittanut omasta pussistaan, kun lupailtua avustusta ei herunutkaan omalta liitolta. Yhteistyökumppani Merenkulkuhallituskin ehti jo kadota ennen videon valmistumista.
Hautakangas ja Pöntynen toivovat, että joku haluaisi lunastaa heiltä ainutlaatuisen historiallisen dokumentin suuren rakennushankkeen toteuttamisesta.
– Jos se ei onnistu, meidän täytyy sitten tehdä dokumentista kopioita ja ruveta kaupittelemaan niitä yksin kappalein.
Keiteleen kanava
45 kilometriä pitkä kanavareitti yhdistää Keiteleen ja Päijänteen vesistöt.
Rakennettiin vuosina 1990–1993.
Palveli uittoa vuosina 1994–2002 ja vilkkaimpana vuonna 1995 uitettiin puuta 160 000 kuutiota.
Nykyisin vain veneilijöiden käytössä.
Kanavareitti koostuu viidestä sulkukanavasta (Vaajakoski, Kuhankoski, Kuusa, Kapeenkoski ja Paatela) ja kuudesta järvestä (Keitele, Kuhnamo, Vatianjärvi, Saraavesi, Leppävesi ja Päijänne). Korkeusero yli 21 metriä.