Suomen ensimmäinen vankilateatteriseminaari alkaa esityksellä ja heti sen alussa katsojat asetetaan vangin asemaan.
Saamme ohjeita, joista osa menee toisesta korvasta ulos, kun alkaa jännittää. Osaanko toimia oikein?
Meidät pakotetaan pohtimaan taustaamme: Kaikki eivät todellakaan ponnista elämään samalta lähtöviivalta.
Näkymätön käsi kirjoittaa vedellä lakanaan sanan ”rikollinen”. Esityksen aikana selviää, että jokainen työryhmän jäsen on joskus tehnyt jotakin laitonta, mutta kukaan ryhmästä ei identifioi itseään rikolliseksi. Mihin me piirrämme rikollisen rajan?
Tyrmä on saanut alkunsa teatteriopettajaksi opiskelevan Tuija Minkkisen kokemuksista Kylmäkosken vankilassa toteutetusta draamatyöpajasta.
Hanna Rytin ohjaama ja dramatisoima esitys luo näyttämölle vahvoja kuvia. Naurattavia, itkettäviä ja samaistuttavia.
Tunteet ovat kivinen taakka: Harmaa möykky, joka piippaa läpivalaisulaitteessa. Se kannattaa heittää pois ennen vankilamaailmaan astumista. Tunteet ovat jotain, johon ei ole kosketusta. Jotain, jolle ei ole sanoja.
Esitys rinnastaa erilaisia vankiloita ja hierarkioita, myös teatteri-instituution valtarakenteita. Se laittaa esiintyjät luettelemaan tekemiään laittomuuksia ja riisuu ohjaajansa alasti. Piipittämään pienenä lintuna.
Vankila on konkreettinen paikka muurien sisällä, mutta myös normeja, ulossulkemista ja toiseutta.
Teatteri opettaa neuvottelemaan
– Vankilateatteri voi olla vankilassa toteutettavaa teatteritoimintaa tai vankila-aiheisia esityksiä, määrittelee seminaarin puheenjohtajana toimiva Riku Saastamoinen.
Yleensä vankilateatterilla viitataan kuitenkin kuntouttavaan teatteritoimintaan vankiloissa. Kuntouttavaa teatteria on tehty Euroopassa menestyksellä muun muassa nuorisovankien parissa jo kymmeniä vuosia. Suomessa toiminta on vielä nuorta.
Suomalaisiin uranuurtajiin kuuluu ohjaaja Hannele Martikainen, joka teki ensimmäisen vankilateatteriesityksensä Hämeenlinnan naisvankien kanssa vuonna 2009.
Teatteri opettaa hänen mukaansa neuvottelemaan. Se on asia, jota vanki ei ehkä ole koskaan tehnyt.
– On totuttu siihen, että ristiriitatilanne johtaa hylkäämiseen. Ei osata etsiä uusia polkuja. Esteettinen kokemus voi olla sellainen uusi polku.
Kaksi ja puoli vuotta Hämeenlinnan vankilassa työskennellyt teatteriopettaja ja opiskelija Annukka Valo myöntää, että hänellä on jonkinlainen haave ”auttaa”. Mutta miten taiteen vapaudelle käy vankilassa?
– Taiteellisen kunnianhimon ja kasvatuksellisten tavoitteiden ei tarvitse olla ristiriidassa keskenään, Valo sanoo.
– Luonteeltaan taide pakenee ennalta määrättyjä funktioita, huomauttaa näyttelijä Jussi Lehtonen, Kansallisteatterin Kiertuenäyttämön taiteellinen johtaja.
– Hoivataiteesta puhuminen alentaa sekä taiteen tekijän että sen vastaanottajan.
Vapaus kauhistuttaa
Vankeuden tarkoitus on paitsi rangaista, myös valmistaa vankeuden jälkeiseen elämään.
Kiertuenäyttämö työstää parhaillaan dokumentaarista projektia Vapauden kauhu. Se tekee näkyväksi vankilasta vapautuvien henkilöiden tilanteita. Miten palata yhteiskuntaan, johon ei ole koskaan kuulunut?
– Jotain on vialla, kun ajatus vankilan ulkopuolisesta elämästä pelottaa, pohtii Jussi Lehtonen.
Projekti on synnyttänyt Helsinkiin uuden teatteriryhmän, vankilasta vapautuvien Porttiteatterin, jonka näyttelijät ovat mukana myös Vapauden kauhu -esityksessä.
Lehtosen mielestä olennaista on se, että taide mahdollistaa ihmisten tasa-arvoisen kohtaamisen, myös hierarkkisen laitoksen sisällä.
Annukka Valo pitää tärkeänä laitosroolien murtamista. Sitä, että vankilahenkilökunta ja vangit voivat nähdä toisensa ja itsensä erilaisissa asemissa. Vanki ei ole vain toimenpiteiden kohde, vaan aktiivinen, vastuuta ottava toimija, johon luotetaan.
”Tällaisissakin olosuhteissa on tärkeä”, siteeraa Valo yhtä teatteriprojektiinsa osallistuneista vangeista.
Tyrmä on päättymässä ja katsojat saavat pahvilaatikoihin pakatun omaisuutensa takaisin. Meidät kutsutaan näyttämölle numeroilla, yksitellen. Meillä ei ole nimiä ja ulkona sokaisee aurinko.
Tästä eteenpäin olemme omillamme.
Tyrmä vierailee Riihimäen teatterissa 23. lokakuuta. Vapauden kauhu -esitykset marraskuussa Kiasma-teatterissa Helsingissä.