Adolf Hitlerin persoonaa ja vaikutusta on pohdiskeltu vuosikymmenten kuluessa paljon. Saksalaisia hänen haamunsa ei jätä rauhaan. Maassa sanotaan käytävän yhä aktiivista erittelyä siitä, miksi Saksa suistui raiteilta perinteikkäänä eurooppalaisena sivistysvaltiona.
Englantilaisen historioitsijan Laurence Reesin tuottama ja käsikirjoittama kolmeosainen dokumentti Hitlerin synkkä karisma (The Dark Charisma of Adolf Hitler, 2012) tuo esiin paljon muutakin kuin tunnetut faktat poliittis-taloudellisista tekijöistä natsismin nousun perustana. Brittihistorioitsijan lähestymistapa keskittyä Hitlerin henkilöön poliittisena johtajana suo mahdollisuuden nähdä asiat entistä kokonaisvaltaisemmin.
Aloitusjakso toi vakuuttavasti esiin sen, miten tietoisesti ja päämäärähakuisesti Hitler rakensi imagoaan. Esimerkiksi poseeraussessio valokuvausstudiossa ei ollut mitään alkeellista narsismia. Voi sanoa, että asialla oli mies, joka tavallaan loi itselleen roolin ja esitti sitä tietyn aikaa menestyksekkäästi. Pakettiin kuului taitava median hyväksikäyttö.
Toisessa jaksossa keskitytään Hitlerin vallassaolon vuosiin ja edetään toisen maailmansodan syttymiseen. Jakson päättyessä Ranska on miehitetty ja Hitler valtansa huipulla.
Dokumentti havainnollistaa, ettei Hitler hypnotisoinut valtaosaa Saksan kansasta. Brittihistorioitsija muistuttaa siitä, miten karismaattisen johtajuuden edellytys on yhteys johtajan ja johdettavien välillä. Tässä mielessä Hitlerin salainen ase oli systemaattinen manipulointi.
Dokumentti osoittaa todistusvoimaisin näyttein, miten mestarillinen naruista vetelijä Hitler oli. Hän koki missiokseen kansan toiveiden toteuttamisen ja tässä hän vetosi erityisesti valtaväestön ennakkoluuloihin. Syntipukeiksi kelpasivat ennen muuta poliittiset vastustajat kuten sosialistit ja kommunistit sekä juutalaiset.
On hyvä muistaa, ettei antisemitismi ollut Hitlerin keksintö; sen yleiseurooppalainen yleisyys tulee tässäkin yhteydessä ilmi.
Karismaattista johtajuutta ruokkii menestys ja Hitler kulki pitkään voitosta voittoon. Tältä pohjalta mielenkiintoinen pointti liittyy Saksan ylimmän sotilasjohdon epäilyihin. Yleisesikunnan päällikön virasta vuonna 1938 eronnut kenraali Ludwig Beck osoittautuu pitkälle nähneeksi toisinajattelijaksi. Hän piti Hitleriä psykopaattina ja oli vakuuttunut siitä, että tämä vie Saksan kohti tuhoa.
Hitlerin synkkä karisma, osa 2/3. TV1 maanantaina klo 19.00