Ajat ovat toden totta muuttuneet, naurahtaa valokuvataiteilija Hannele Rantala (s. 1952) muistellessaan menneitä.
Hän viittaa vuoteen 1974, jolloin hän pyrki Taideteollisen korkeakoulun valokuvalinjalle. Ei käy, todettiin päättävällä taholla, tämä on miehistä puuhaa. Osasyynsä silloisissa asenteissa lienee ollut myös kaluston painavuudella.
Vuonna 1975 asenne oli jo toinen ja Rantala pääsi opin tielle. Ja kuten Rantalan Aalto-yliopistossa vetämän workshopin kokoonpano osoittaa, rooliasetelma on kierähtänyt päälaelleen: kaikki kaksitoista osallistujaa ovat nuoria naisia.
Hannele Rantala, valokuvataiteilija (2015) on hyvä ja miellyttävä henkilödokumentti. Käsikirjoittaja-ohjaaja on Kaisa Kumpula. Dokkari valottaa monipuolisesti Rantalaa sekä taiteilijana että ihmisenä, siinä on nautittavasti tavoitettu Rantalan ”suuri linja” taiteellisessa tekemisessään. Tämä käy ilmi viimeistään siinä vaiheessa, kun hän puhuu suhteestaan kameraan, rajaukseen ja sommitteluun ja vetää kehiin kultaisen leikkauksen sekä harmonian ideaalit.
Rantalan kuvien kautta saadaan kunnon lähituntuma hänen taiteeseensa. Vaihtuvat kuvauspaikat akselilla Helsinki – New York tuovat oman piristävän lisänsä, samoin hetket työtovereiden ja ystävien seurassa. Suomen valokuvataiteen museossa on juuri auennut Rantalan taiteen retrospektiivi Ihanien aikojen loppu.
Hannele Rantala, valokuvataiteilija. Yle Teema maanantaina klo 21.00